Järjestetyn ohjelman lisäksi käynnissä on ollut tiukka asunnon etsintä, joka näillä näkymin huomenna saadaan päätökseen vuokrasopimuksen allekirjoituksen myötä. Kaikki tämä ympäriinsä juokseminen on varmistanut, että normaali töiden edistäminen on jäänyt ensimmäisinä viikkoina hyvin vähälle, mutta nyt alkaa jo kalenterissa näyttää hiukan rauhallisemmalta.

Tavoitteenamme Chilen ohjelman suhteen on saada Kassi käyttöön mahdollisimman laajasti täällä ja toivottavasti saada joku paikallinen innokas henkilö jatkamaan sanoman levittämistä vielä senkin jälkeen kun palaamme Suomeen, näillä näkymin elokuussa. Tavoitteen täyttämiseen on käytössä tavallista enemmän työvoimaa, sillä samalla Aalto on Waves -laivalla Etelä-Amerikkaan reissannut Anna Korolyuk liittyy Kassin Chile-tiimiin toukokuuhun asti, kunnes palaa Suomeen jatkamaan jatko-opintojaan. Tämän lisäksi on suunnitelmissa käyttää osa ohjelman tarjoamasta budjetista paikallisen avun palkkaamiseen. Tarkoitus on saada Kassi käännettyä espanjaksi sekä saada hiukan tukea myyntiin, joka yksin meidän kahden espanjantaidoilla voisi tässä maassa olla turhan haastavaa. Tuntuu itseasiassa hyvinkin jännittävältä ottaa seuraava askel yrityksen kasvun tiellä ja tehdä ensimmäinen työpaikkailmoitus. Vielä jännittävämpää on ollut saada siihen jo kaksi vastausta. Huomenna tavataan ehdokkaista ensimmäinen. Toivotaan, että Chileläisistä löytyy intoa ja ainesta uudistamaan tämän maan jakamiskulttuuria!

Start-Up Chile yhteisölle avatun Kassin mainostusta

Kokonaisuutena vaikutelma Start-Up Chilestä on erittäin lupaava. Ohjelmaan aikaisemmin saapuneilta on kuullut pääasiassa hyvin positiivista kommenttia, lukuunottamatta luvattujen rahojen saamiseksi tarvittavaa byrokratiaa. Me emme siihen vielä ole pääseet käytännön tasolla tutustumaan, joten säästetään omakohtaiset kommentit myöhemmäksi. Ilmeisesti hankaluuksissa on kyse lähinnä siitä, että maassa on valtavasti lainsäädäntöä korruption kitkemiseksi, ja jos valtion rahoja jaetaan sieltä täältä tulleille startupeille mitä erilaisimpia kuitteja vastaan, on virkailijakoneisto ilmeisesti helisemässä. Hankaluuksista huolimatta lakiviidakko ilmeisesti myös ajaa asiansa sillä Chile on kuulemma Etelä-Amerikan vähiten korruptoitunut maa, mikä on täällä liiketoimintaa aloittelevan kannalta varsin positiivinen asia.

Meetup, aiheena käyttäjien hankinta

Lisää raporttia on luvassa Chilen suunnalta, kunhan saadaan myös projektin puolella jotain tapahtumaan. Keväälle on ideoita vaikka kuinka ja selkeänä haasteena onkin työnjaon organisointi niin, että nyt hiukan isompi tiimimme toimii tehokkaasti, eikä pahoja pullonkauloja pääse syntymään. Maantieteellinen ja aikavyöhykkeellinen etäisyys luo omat haasteensa, mutta antaa toisaalta myös mahdollisuuksia. Kevään (tai täkäläisen syksyn) aikana selviää kuinka hyvin mahdollisuudet pystytään hyödyntämään.

Tavoitteet vuodelle 2012

Kuluvana vuonna saavutimme monta merkittävää tavoitetta: yrityksen perustaminen, ensimmäiset asiakkaat ja ensimmäiset oman yrityksen tililtä itselle maksetut palkat.

Asiat etenevät parhaiten, kun tavoitteet pystyy laittamaan mahdollisimman konkreettiseen muotoon. Se liikeidea, joka vielä vuosi sitten oli selkeästi hahmottomampi ja epäselvempi, on nyt jäsentynyt merkittävästi. Tiedämme missä olemme ja mihin haluamme päästä.

Tässä kymmenen konkreettista tavoitetta ensi vuodelle. Ensimmäiset kolme koskevat Kassin kehitystä, seuraavat kolme liikevaihtoa, sitä seuraavat kaksi kansainvälistymistä ja viimeiset kaksi rahoitusta. Tavoitteet eivät ole prioriteettijärjestyksessä.

1. Yhteisön perustaminen verkon kautta. Tähän mennessä olemme myyneet Kassia suoraan kouluille, yrityksille ja kaupungeille, ja pystyttäneet niille valmiiksi kustomoituja yhteisöjä. Palvelun laajempi levinneisyys vaatii tämän prosessin nopeuttamista. Kenen tahansa pitää voida perustaa yhteisö ja maksaa sen ylläpidosta helposti verkon kautta.
2. Facebook Connect. Facebookin ja Kassin ominaisuuksien yhdistäminen parantaa palveluamme monin tavoin: se lisää helppokäyttöisyyttä muun muassa nopeuttamalla rekisteröitymisprosessia, vahvistaa luottamusta käyttäjäyhteisössä mahdollistamalla kaveriverkoston hyödyntämisen, ja tehostaa Kassin “viraalia” leviämistä.
3. Kassin mobiiliversio. LeWeb-konferenssin syksyn teema oli “social, local, mobile”, eikä syyttä: näille kolmelle alueelle keskittyvän tämän hetken merkittävimmät teknologiainnovaatiot. Kassin mobiiliversio on tarpeen monesta syystä: sen kautta on kätevä lisätä uusia kuvallisia ilmoituksia, selata lähialueen tarjontaa ja saada reaaliajassa tieto toisten käyttäjien lähettämistä viesteistä.
4. Ensimmäinen maksava yritysasiakas. Ensimmäinen merkittävä askeleemme kohti yritysmaailmaa oli HTC Keilaniemen ilmaisen pilotin aloitus syksyllä. Vuonna 2012 meidän on todistettava, että yritykset ovat kiinnostuneita myös maksamaan tuotteestamme rahaa.
5. Ensimmäinen maksava korkeakouluasiakas. Aalto-yliopisto on tavallaan sellainen jo nyt, mutta koska aloitimme sieltä, sitä ei lasketa. Ensi vuonna meidän pitää osoittaa, että muutkin koulut ovat valmiita maksamaan Kassista.
6. Ensimmäiset paikalliset mainostajat. WDC-hankkeemme rahoitus jatkuu vain ensi vuoden, ja sen jälkeen kaupunginosayhteisöt pitää rahoittaa muilla tavoilla. Luonnollinen keino tähän on mainonta. Pyrimme tavoittamaan paikalliset palveluntarjoajat, jotka etsivät uusia tapoja tavoittaa lähialueen asukkaita.
7. Ensimmäinen kukoistava kansainvälinen kassiyhteisö. Muutamia yhteisöjä on jo perustettu ulkomaille, mutta toistaiseksi niitä on markkinoitu vain vähän, eikä suurta käyttäjäryntäystä ole tapahtunut. Ensi vuonna tarkoitus on laajentua toden teolla myös Suomen ulkopuolelle.
8. Ensimmäinen ei-suomalainen maksava asiakas. Tämä seuraa itsestäänselvästi edellisestä. Liiketoimintamallimme on todettu toimivaksi, seuraavaksi on todistettava että se skaalautuu myös Suomen ulkopuolelle.
9. Ensimmäinen rahoituskierros. Elokuussa totesimme, ettei rahoituksen hankkiminen ole prioriteettilistallamme ykkösenä, eikä se ole sitä edelleenkään. Mutta meidän visiomme on iso (siitä lisää tämän postauksen jälkimmäisessä osassa), ja sen toteuttamiseksi tulemme tarvitsemaan paljon resursseja, mm. tiimin kasvattamiseen. Kuten Antti pohdiskeli aiemmassa kasvuyrittäjyyttä käsittelevässä postauksessamme: “Miksi tehdä vain vähän hyvää, jos voi tehdä paljon?” Jos meillä on enemmän resursseja, saamme aikaan enemmän. Siksi pyrimme hankkimaan ulkopuolista rahoitusta ensi vuoden aikana.
10. “Advisory board”. Tämä liittyy edelliseen kohtaan. Jos haluamme saada aikaan isoja asioita, ei pelkkä nuoruuden into riitä. Tarvitsemme myös alalla jo pitkään olleiden toimijoiden näkemystä ja kokemusta. Tulevan rahoittajamme pitääkin olla henkilö, joka ymmärtää visiomme ja haluaa edistää sen toteutumista paitsi antamalla meille rahaa myös tarjoamalla käyttöömme kokemuksensa ja kontaktinsa.

Näitä konkreettisia tavoitteita kohti tulemme ponnistelemaan tulevana vuonna. Seuraavaksi vielä hieman lisää siitä, mitkä ovat niitä vielä suurempia ja tavoitteita toimintamme taustalla.

Visiona jakamistalouden valtavirtaistaminen

Ensi vuoden suunnitelmia miettiessämme olemme myös samalla pyrkineet kirkastamaan omaa kuvaamme siitä, mitä Kassi tulee pidemmällä tähtäimellä olemaan. Kuten tämän hetken suosikkiajattelijani startup-maailmassa, robottidinosaurus FAKEGRIMLOCK kiteyttää, startup-yrityksessä on kyse ennen muuta maailmaa muuttavasta visiosta.

Me uskomme, että käsissämme on konsepti, joka tulee muuttamaan maailmaa ja etenkin sitä tapaa, jolla ihmiset kuluttavat tavaroita ja palveluita.

Visiomme lähtökohtana on olettamuksemme siitä, mihin maailma on menossa. Siinä avainsana on jakaminen. Me uskomme, että tulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat entistä vähemmän kiinnostuneita omistamisesta, ja pyrkivät sen sijaan jakamaan olemassaolevia resursseja keskenään mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on hyödyllistä sekä ympäristön että ihmisten itsensä kannalta, ja uusi teknologia vähentää jatkuvasti jakamiseen liittyvää vaivaa. Eikä kyse ole kommunismistä tai antikapitalistisesta hippeilystä: jakamistalouteen liittyvän markkinan kooksi on arvioitu jopa 100 miljardia dollaria.

Facebook on erinomainen ja kaikille tuttu palvelu digitaalisten sisältöjen jakamiseen. eBay puolestaan on niin ikään kaikkien tuntema kansainvälinen toimija, joka fokusoi fyysisten tuotteiden – tavaroiden – välittämiseen ihmiseltä toiselle. eBayn fokuksessa ovat kuitenkin nimenomaan tuotteet, jotka liikkuvat kätevästi postitse. Huonommin eBayhin sopivat tuotteet ja palvelut, joiden jakamiseen vaaditaan ihmisten kohtaaminen – oli kyseessä sitten tavaran lainaaminen, tietokoneongelmissa auttaminen tai kimppakyydin järjestäminen. Näiden resurssien välittämiseen ei ole olemassa kansainvälistä, kaikkien tuntemaa palvelua, joka olisi pystynyt saavuttamaan riittävän kriittisen massan. Tämän tyhjiön me aiomme täyttää.

Koska kyseessä on näinkin suuren mittaluokan haaste, emme toki ole tavoitteemme kanssa yksin. Tuhannet muut startupit lähestyvät samaa ongelmaa eri tulokulmista. Tyypillisesti ne aloittavat yhdestä tietystä resurssista, kuten vaikkapa työkalujen lainaamisesta tai kimppakyydeistä, ja pyrkivät laajentamaan siitä.

Meidän lähestymistapamme on erilainen. Mielestämme ihmisten kohtaamista vaativassa resurssien jakamisessa on kolme keskeistä kohtaa, joiden pitää toimia, jotta siitä voi tulla valtavirtaa: 1) Minulla pitää olla tieto siitä, että joku toinen pystyy tarjoamaan minulle tarvitsemani asian, 2) “Transaktiokustannukset” (esimerkiksi palveluntarjoajan luokse liikkumiseen kuluva aika tai omien resurssien tarjolle laittaminen) eivät saa olla liian korkeat ja 3) Minun pitää voida luottaa palveluntarjoajaan tai -pyytäjään.

Kassin ratkaisu kaikkiin näihin ongelmiin on konteksti. Me näemme maailman, jossa mahdollisia ovat muun muassa seuraavat skenaariot.

1. Olen lähdössä pyöräretkelle, mutta polkupyöräni rengas on tyhjentynyt, eikä minulla ole pumppua. Tarkistan kännykälläni, josko joku 400 hengen taloyhtiössäni asuvista naapureista omistaisi pumpun. Löydän kaksi osumaa, joista toinen sattuu olemaan kotona. Nopea soitto, ja pääsen hyppäämään pyörän selkään.

2. Tarvitsen koiralleni hoitajan ulkomaanmatkan ajaksi. Teen haun naapurustoni asukkaista, jotka tarjoavat koiranhoitopalvelua ja huomaan, että minulla on yhden heistä kanssa kuusi yhteistä kaveria Facebookissa. En tunne kyseistä henkilöä, mutta tälle Kassissa annettujen suositusten ja yhteisten kaverien ansiosta uskallan luottaa koirani hänelle.

3. Autoni menee rikki ja päätän, etten osta vielä uutta, vaan kokeilen autotonta elämää. Työmatkani on kuitenkin hankalasti kuljettavissa julkisilla. Teen haun työkavereideni tarjoamista kimppakyydeistä ja huomaan, että kaksi heistä asuu lähellä minua. Perustamme kimppakyytiringin.

Kassissa toimitaan aina tietyssä kontekstissa, joka voi olla esimerkiksi taloyhtiö, koulu, työpaikka tai asuinalue. Konteksti ratkaisee kriittisen massan ongelman: jos haluan myydä koulukirjani, en tarvitse palvelua jossa on 10 miljoonaa käyttäjää, vaan riittää jos siinä on 1000 opiskelijaa samasta koulusta. Konteksti ratkaisee transaktiokustannusten ongelman: yhteinen opiskelu- tai työpaikka on hyvä kohtaamispaikka, ja taloyhtiö tai naapuruston ihmiset asuvat riittävän lähellä. Ja konteksti ratkaisee myös luottamuksen ongelman: omaan naapuriin, opiskelu- tai työkaveriin luottaa heti enemmän kuin tuntemattomaan.

Tulevaisuudessa ihmiset voivat sujuvasti vaihtaa Kassissa eri kontekstien välillä, mikä mahdollistaa edellä kuvatut toimintamallit.

Kontekstit ovat hyödyllisiä myös yrityksemme liiketoiminnan kannalta. Voimme liittää tiettyihin konteksteihin erityisominaisuuksia ja tarjota näin esimerkiksi yliopistoille ja yrityksille tehokkaan sisäisen markkinapaikan. Markkinapaikan ilme voi olla yritysilmeen mukainen ja sinne pääsee vain yrityksen käyttäjätunnuksella. Koska meidän ei tarvitse alkuvaihdeessa keskittyä kriittisen massan keräämiseen, vaan voimme mennä yhteisö kerrallaan ja veloittaa niitä edellä kuvatuista erityisominaisuuksista, emme ole yhtä riippuvaisia riskirahoituksesta kuin monet muut kuluttajille suunnatut palvelut.

Kaikissa konteksteissa (esimerkiksi kaupunginosissa) premium-ominaisuudet ja vuosimaksut eivät ole mielekkäitä. Näissä voimme sen sijaan hyödyntää paikallista mainontaa. Tavoitteenamme on aktivoida paikalliset pienet kivijalkayritykset, jotka voivat hyödyntää kontekstia ja tarjota palveluitaan juuri haluamalleen kohderyhmälle. Koska Kassin tavoitteena on kestävän kehityksen edistäminen, mainonta ei voi olla millaista tahansa. Pyrimmekin tarjoamaan näitä mainospaikkoja nimenomaan lähipalveluiden tarjoajille, ruokapaikoista partureihin ja pyöräkorjaamoihin. Tällainen mainonta on hyödyllistä kaikille: asukkaat saavat tietoa lähialueen palveluista ja palveluntarjoajat asukkaita eikä luonto kärsi.

Edellä kuvattu visio edustaa sellaista maailmaa, jossa me haluamme elää ja jonka eteen me haluamme tehdä töitä.

Huikeita reissuja

Viime vuoden päätteeksi kirjoitin tässä blogissa työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Tänä vuonna on tehty paljon töitä, mutta myös saatu hienoja kokemuksia. Yksi upeimmista työn mukanaan tuomista asioista on ollut mahdollisuus tehdä töitä eri puolilla maailmaa ja osallistua samalla kiinnostaviin tapahtumiin. Mieleen jäivät muun muassa omat reissuni SXSW-konferenssiin Austiniin sekä syksyinen pitkä oleskeluni Ranskassa ja pääsy mukaan LeWebiin. Antti puolestaan matkaa parhaillaan Etelä-Amerikan halki osallistuakseen ensi keväänä Chilen startup-ohjelmaan.

Eikä pidä unohtaa kotimaanmatkailua: keväällä ajoimme Antin kanssa Suomen kaupunkeja ristiin rastiin, toinen vuorotellen ratissa ja toinen läppärillä seuraavan tapaamisen esityskalvoja kyhäten. Reitin varrella tulivat tutuiksi muun muassa Kouvola, Lahti, Tampere, Jyväskylä ja Pori.

Matkailun ekologista puolta ei toki pidä unohtaa, eikä reissaaminen ole meille itsetarkoitus. Mutta jos pysymme kotimaassa, meillä ei ole mahdollisuuksia tehdä Kassista sellaista kansainvälistä menestystarinaa, jollaiseksi uskomme sillä olevan mahdollisuuksia.

Kassi kehittyi

Lähdimme alkuvuodesta myyntityöhön “minimun viable product” -ajatuksella, eli ideana oli, että uusia ominaisuuksia kehitetään vasta siinä vaiheessa, kun niiden tarve on validoitu asiakaskokemusten perusteella. Pääpaino oli siis asiakashankinnassa, mutta sen lomassa ehdimme sentään jonkin verran tehdä tuotekehitystäkin, ja Kassi on nyt parempi palvelu kuin vuosi sitten.

Tärkein uusi ominaisuus oli alkuvuodesta julkaisemamme yhteisömalli, joka on koko liiketoimintakonseptimme perustana. Sitä on kehitetty vuoden kuluessa edelleen. Syksyllä julkaisimme mahdollisuuden luoda suljetumpia yhteisöjä esimerkiksi kutsumekanismin tai sähköpostivarmistuksen avulla. Loppuvuodesta olemme kehittäneet yhteisön ylläpitäjän mahdollisuuksia hallita palvelua muun muassa lisäämällä uutisia ja kyselyitä.

Yhteisömallin lisäksi toinen merkittävä uudistus oli karttatoiminnallisuus, joka teki Kassista viimein paikkatietoisen palvelun. Karttaa voi ihmetellä esimerkiksi Aallon Kassin sivuilta. Karttatoiminnallisuudelta kiitos kuuluu kahdelle uutteralle opiskelijaryhmälle, jotka paiskivat meille töitä keväällä Aalto-yliopiston kurssin puitteissa.

Tiimi kasvoi

Vielä vuoden alussa tiimimme oli tasan kahden perustajajäsenemme kokoinen. Loppukesästä mukaan liittyi Niklas, ja keväällä Chilessä työt Kassin parissa aloittaa Anna. Tutkimme myös parhaillaan mahdollisuuksia palkata Chilestä saamillamme rahoilla vielä hieman lisää tilapäistä työvoimaa kevään kiireitä helpottamaan.

Ydintiimin lisäksi suuri kiitos kuuluu vapaaehtoisille kumppaneillemme eri puolilla maailmaa, jotka ovat vuoden aikana tehneet arvokasta työtä ja kääntäneet Kassin muun muassa venäjäksi, kreikaksi ja hollanniksi.

Yritys pystyyn

Vuoden alussa olimme vielä Aalto-yliopiston palkkalistoilla, ja välissä elantoa haalittiin monin erilaisin keinoin. Lopulta lokakuun alussa laitoimme paperit kaupparekisteriin, ja Avoin Interactive Oy merkittiin yritystietojärjestelmään.

Avoin yritys ei ole tähän mennessä ollut tähän mennessä aivan niin avoin kuin olimme alussa ajatelleet. Tähän on useita syitä, jotkut parempia, toiset huonompia. Tärkeimmäksi syyksi sille, että osa asioista on jäänyt raportoimatta, arvioin yksinkertaisesti ajankäytön: mitä paremmin yritystoiminta sujuu, sitä vähemmän riittää aikaa blogin kirjoittamiselle. Toivottavasti onnistumme ensi vuonna parantamaan myös tässä asiassa.

Yli 50 postauksen ja vajaan puolentoista vuoden jälkeen olemme havainneet, että avoimuus kannattaa. Moni kiinnostava kontakti on saanut alkunsa blogimme kautta. Blogimme lukijoita eniten kiinnostavia postauksia puolestaan ovat selvästi olleet ne kaikkein avoimimmat ja rehellisimmät, kuten kesän työttömyysturvapohdinnat ja vastoinkäymisten raportoinnit. Pyrimme noudattamaan valitsemaamme linjaa ja puhumaan ikävistäkin asioista myös jatkossa.

Ensimmäiset asiakkaat

Lopuksi vielä se kaikkein tärkein: olemme todistaneet, että liiketoimintakonseptillamme on mahdollista ansaita rahaa. Loppuvuodesta varmistimme ensimmäiset asiakkuutemme, lähetimme ensimmäiset laskut ja maksoimme itsellemme ensimmäistä kertaa palkkaa omasta yrityksestämme.

Olemme oppineet tämän vuoden aikana paljon siitä, millaisia tarpeita asiakkailla on, ja miten tällaista tuotetta kannattaa myydä. Alkuvuodesta lähdimme tarjoamaan Kassia monille tahoille (kävimme läpi yhteensä yli 50 yliopistoa, ammattikorkeakoulua ja kaupunkia) varsin raskaana pakettina, johon kuului käyttöönottomaksu ja heti alussa tehtäviä kustomointitöitä. Pian kuitenkin huomasimme, että Aallon esimerkki ei yksin riitä, vaan meidän on osoitettava jokaiselle uudelle taholle, että Kassi toimii myös heidän tapauksessaan. Päätimme tarkistaa strategiaamme ja aloimme tarjota täysin muokkaamatonta, täysin Aallon palvelua vastaavaa Kassia ilmaisiin pilottijaksoihin. Tämä lähestymistapa on ollut selvästi toimivampi.

Meillä on tällä hetkellä viisi varmistunutta maksavaa asiakasta. Suomen Omakotiliitto tarjoaa Kassin kauttamme kaikille 265 paikallisyhdistykselleen ja yli 75 000 jäsenelleen vuoden 2012 alusta alkaen. Järjestimme liitolle ilmaisen pilotin Korsossa ja Salossa ja asukkailta tuli niin hyvää palautetta, että liitto päätti tehdä kanssamme sopimuksen. World Design Capital 2012 -hankkeemme Kaupunginosista kyläyhteisöjä sai vastakaikua Helsingissä ja Lahdessa, ja molemmat kaupungit lähtivät rahoittamaan pilottiamme, jossa Kassi otetaan ensi vuoden alussa käyttöön molemmissa kaupungeissa, kummassakin kolmessa kaupunginosassa. Helsingissä kaupunginosat ovat Kallio, Pikku Huopalahti ja Pitäjänmäki, Lahdessa taas Karisto, Mukkula ja Ankkuri. Lisäksi Kampin Hoas-talojen asukastoimikunta päätti hankkia Kassin talojen asukkaiden käyttöön ensi vuodeksi. Viides “asiakas” on Aalto-yliopiston OtaSizzle-projekti, joka maksaa meille Kassin ylläpidon jatkamisesta Aallossa. Näiltä tahoilta saatava yhteenlaskettu varmistunut liikevaihtomme tämän ja ensi vuoden ajalta on hieman alle 30 000 euroa.

Näiden tahojen lisäksi ilmaisia pilotteja on käynnissä tällä hetkellä muun muassa Savonia-ammattikorkeakoulun kampuksella sekä ensimmäisenä yrityspuolen avauksenamme HTC Keilaniemen yrityspuistossa. Toiveissamme on nähdä Kassi keväällä myös Helsingin yliopiston opiskelijoiden käytössä. Suunnittelupöydällämme on myös paljon uusia ideoita Kassin mahdollisista sovelluskohteista, niistä lisää myöhemmin.

Innolla uuteen vuoteen

Kun aloitimme tämän blogin syksyllä 2010, meillä ei ollut vielä mitään tietoa siitä, onko liiketoimintakonseptimme millään tavalla järkevä. Vaikka matkalla on ollut myös vastoinkäymisiä, tämä vuosi on todistanut, että oletuksemme ovat osuneet oikeaan: tarjoamallemme palvelulle on tarvetta, ja on myös olemassa tahoja, jotka ovat siitä valmiita maksamaan. Näillä eväillä on hyvä jatkaa tulevaan vuoteen. Seuraavassa postauksessa tullaan valottamaan tarkemmin niitä visioita, joita meillä on tulevaisuuden varalle.

Avoin yritys toivottaa kaikille lukijoilleen rauhaisaa joulunaikaa!

Vaikka parin viikon opiskelijaristeily Atlantilla ei ehkä kuulostakaan tehokkaimmalta tavalta edistää tuoreen firman eteenpäin menoa, totesin heti reissumahdollisuudesta kuullessani, että mukaan on päästävä, jos se vain jotenkin järkevästi onnistuu. Matkaan lähtö järjestyi ja nyt olen jo kuukauden verran ollut ollut tien (tai aaltojen) päällä ja raportoin seuraavassa hiukan siitä, millä tavoin tästä reissusta voi koitua firmallemmekin hyötyä.

Päämotivaationa matkaan lähtemiselle ei siis ollut käytännön hyöty, vaan suuri innostus reissaamiseen ja aiemmat hyvät kokemukset vastaavanlaisilta porukkamatkoilta. Itseasiassa yksi merkittävä yrittäjyyden motivaatio minulle on juuri tällaisen joustavuuden mahdollistaminen, eli pitkätkin reissut ovat mahdollisia, ja lomailun ja työnteon yhdistäminen on enemmän itsestä kuin sijainnista kiinni.

Hetken ajan Avoin Interactiven Suomen edustus oli hiukan heikoilla Juhon ollessa Ranskassa, Niklaksen Irlannissa ja minun matkalla Brasiliaan. Fyysisen edustuksen puutteesta ja pitkistä etäisyyksistä huolimatta hommat ovat hoituneet hyvin ja yhteydenpito sujunut kohtuullisen jouhevasti. Reissuihmisenä olen kyllä suuresti kiitollinen Internetille ja sen mahdollistamille paikkariippumattoman yrittämisen muodoille. Jopa keskeltä Atlanttia olisi internetyhteys tarvittaessa järjestynyt, mutta onneksi tuota kallista kaistaa ei tarvinnut käyttää, vaan valtameren ylityksen aiheuttama viiden päivän yhtäjaksoinen internet-pimento sai lepuuttaa mieltä rauhassa.

Vaikka kyseessä siis ei ole varsinainen työmatka, koituu reissusta monta potentiaalista hyötyä myös firmalle. Yksi käytännön hyöty on, että matkan virallinen osuus päättyi Sao Pauloon, joka on Suomesta katsoen melkein Chilessä. Käytännössä matkaa on toki vielä yhden mantereen poikki, mutta joka tapauksessa reissun aikataulu ja suunta osui ilahduttavan hyvin yhteen Start-Up Chile ohjelman kanssa.

Yksi merkittävimmistä Start-Up Chilen tarjoamista hyödyistä jatkon kannalta saattaa olla ohjelman tarjoamat verkostoitumismahdollisuudet, ja loistavaa verkostoitumista on tarjonnut myös Aalto on Waves. Vaikka matkaan lähtijöistä osa onkin ennestään tuttuja, on tuohon 110 hengen seikkailuhenkiseen joukkoon mahtunut monta mielenkiintoista uutta tyyppiä, ja oman porukan lisäksi matkalla on ehtinyt erilaisten vierailujen kautta tutustua myös paikallisiin.

Verkostoitumisen lisäksi matkan varrelle on mahtunut myös monta tilaisuutta levittää tietoa Kassista ja jakamistaloudesta yleisemminkin. Ensimmäinen loistotilaisuus tarjoutui jo laivamatkan aikana, kun pääsin puhumaan TEDx Aalto University -seminaariin joka järjestettiin laivan matkatessa Brasilian rannikkoa Recifestä etelään. TEDx:ssä puhuminen oli hieno tilaisuus niin esiintymiskokemuksen kuin viestin levittämisenkin kannalta. Videon pitäisi tulla nettiin ennen pitkää ja linkitämme siihen myös tästä blogista heti kun mahdollista.

TEDx:n lisäksi laivassa järjestettiin myös muuta asiaohjelmaan, muun muassa liuta mielenkiintoisia kursseja. Vaikka en enää opintopisteitä tarvitsekaan, osallistuin Law and Technology -kurssille, sillä aiheena ollut Creative Commons lisenssi on Avoin Interactiven kannalta varsin olennaista tietoutta. Kurssilla kävikin ilmi, että vaikka olemme yrittäneet tehdä asiat oikein, puuttuu viittauksistamme Creative Commons lisensoituun materiaaliin mm. teoksen nimi. Teoriassa tekijä voi haastaa Creative Commons materiaalia väärin käyttäneet oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta, mutta käytännössä tällaista ei vielä kuulemma ole tapahtunut kuin räikeimmissä tapauksissa (esim. ei-kaupalliseen käyttöön lisensoitujen kuvien käyttö muotilehdessä). Joka tapauksessa kurssin opeilla siivitettynä aiomme tehdä Creative Commons kuvien käytön jatkossa oikein, ja myös lisätä lisenssitiedot tämän blogin sisällöstä selkeämmin esille. Viittausohjeissa voisi olla aihetta jopa uuteen blogikirjoitukseen, edellisen CC-jutun jatkoksi.

Kahden viikon huikean laivamatkailun jälkeen saavuimme Rio de Janeiroon, jossa muun muassa pidettiin paikallisella yliopistolla Open Talks About Creative Entrepreurship -tilaisuus. Siellä sekä Aaltolaiset että paikalliset kertoivat projekteistaan. Kassi oli toki mukana esittäytymässä ja saikin hyvää palautetta ja muutaman kiinnostuneen kyselijän esityksen jälkeen. Leviämisstrategiamme mukaisesti haussa on paikallisia tyyppejä, joilla olisi kiinnostusta Kassin kääntämiseen ja paikalliseen promoamiseen. Vielä niitä ei yleisöstä löytynyt, mutta kun sanaa levittää, tulee innostuneitakin vastaan yllättävissä paikoissa.

Matkan virallinen osuus päättyi Sao Pauloon, joka on Brasilian yritysmaailman keskus. Lähes 20 miljoonan ihmisen kaupunki tuntuu Suomalaisen näkökulmasta järjettömän kokoiselta, mutta hyvin sieltä pystyi mielenkiintoisia paikkoja löytämään. Ohjelmassa oli muun muassa yritysvierailu Plataformatec firmaan, joka on niittänyt mainetta Ruby-yhteisössä suosituilla avoimen lähdekoodin Rails-laajennuksillaan. Kassikin käyttää Plataforman Deviseä, ja itseasiassa juuri Devisen ohjetta lukiessani sain idean ottaa tähän Brasilialaisfirmaan yhteyttä ja kysyä mahdollisuutta yritysvierailuun.

Vierailu jätti todella positiivisen kuvan tuosta 12 hengen tiimistä joka huokui tiukkaa Rails-osaamista vanhaan lastenvaatekauppaan rakennetussa sympaattisessa toimistossaan. Tämänkään kontaktin mahdollisia myöhempiä hyötyäja on vaikea arvioida, mutta aina se ei ole olennaista kun kontaktien luominen jo itsessään on hauskaa. Iltaa jatkettiin lähibaarissa 8 Aaltolaisen ja 4 Plataformalaisen voimin paikallisiin ruokiin ja juomiin tutustuen.

Yliopistovierailu kuului ohjelmaan myös Sao Paulossa. Itseasiassa täällä on järjestetty peräti kolmepäiväinen tapahtuma, jossa on esillä matkan tuotoksia valokuvien, piirrosten, videoiden ja esitysten avulla. Myös pari laivalle vedetyistä TEDx puheista esitettiin yliopistolla uudestaan, muun muassa minun vetämä jakamistalouden noususta kertova esitys. Paikallisten osuus yleisössä oli harmittavan pieni, mutta uskomattomia tyyppejä mahtui siihenkin joukkoon. Kävi nimittäin ilmi, että minua ennen puhunut Sao Paulon yliopiston tutkija oli yöpynyt luonani 7 vuotta sitten. Hän oli tullut Suomeen tutkijavaihtoon VTT:lle ja kyseli silloin pariksi yöksi majapaikkoja Hospitalityclubin jäseniltä ennen oman kämpän saamista. Aika mahtava esimerkki jakamispalveluiden yhteisöllistävästä voimasta! Jakamalla hiukan, voi saada uusia ystäviä, joihin voi törmätä näemmä esimerkiksi 7 vuotta myöhemmin Brasiliassa.

Paikallisista puhujista seuraavakaan ei jättänyt kylmäksi, sillä hän kertoi väitöskirjatyöstään otsikolla “Services for sharing”. Tutkimuskohteina on siis kulttuuristen tekijöiden vaikutus intoon jakaa ja yhteiskäyttää fyysistä omaisuutta. Ehdottomasti mielenkiintoinen taho pitää yhteyttä myöhemminkin ja linkittää myös OtaSizzlen tutkijoihin Suomessa.

Viikko sitten virallisesti päättynyt Aalto on Waves on ollut huikea kokoemus ja on ollut mukava huomata, että hauskanpidon lomaan on pystynyt kohtuullisesti ujuttamaan työasioista perillä pysymistä ja Kassin sanoman levittämistä ensinmainitun kärsimättä. Sao Paulosta olen nyt jatkanut matkaani Iguasun ja Asuncionin kautta La Paziin Boliviaan ja tarkoitus on edetä pikkuhiljaa kohti Chileä tehden samalla myös töitä.

Lomamoodista työmoodiin vaihtaminen on osoittautunut haastavaksi kun ympärillä on vielä Etelä-Amerikan ihmeet ja joukko huippujengiä, jotka myös ovat jatkaneet matkaansa Aalto on Wavesin jälkeen. Tehtävää kuitenkin on paljon muun muassa koodausrintamalla, joten itsekuria on syytä löytyä. Työntekoa helpottavana positiivisena yllätyksenä nettiyhteydet ovat olleet keskimäärin huomattavasti parempia Etelä-Amerikan köyhimmissä valtioissa Paraguayssa ja Boliviassa, kuin Brasiliassa, jossa nopeita yhteyksiä olisi voinut olettaa löytyvän helpommin.

Takarajana Chileen saapumiselle on 16. tammikuuta, ja sitä ennen ehtinee tapahtua vielä monta hostelliin tsekkausta, yöbussia, turistikierrosta ja koodausiltaa. Blogiin on luvassa raporttia siitä, kuinka vähäisellä reittisuunnitelmalla matkustavan IT-yrittäjän matka (ja työnteko) etenee. Tähän asti erittäin hyvin.

Konferenssien tärkein anti: ihmiset

Tästä havainnosta kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä: tärkein asia konferenssissa ovat siihen osallistuvat ihmiset. LeWebin kaltaisessa tapahtumassa on mahdollisuus sellaisiin kohtaamisiin, joita ei voisi tapahtua missään muualla.

Kohtaamisia on kolmenlaisia. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat “julkkiskohtaamiset”. LeWebiin tulevat teknologia-alan kovimmat nimet, jolloin myös “tavallisen rahvaan” on mahdollista vaihtaa ajatuksia miljardibisneksiä pyörittävien sankarien kanssa. Oma tärkein julkkiskohtaamiseni tapahtui jo konferenssin aattona, kun tapahtuman puhujalistalla ollut maailman menestyneimmän jakamistalouden palvelun Airbnb:n Brian Chesky saapui pitämään ilmaisesityksen Pariisin jakamistalous-skenelle. Chesky teki minuun erinomaisen vaikutuksen niin ystävällisyydellään kuin myös analyyttisyydellään: ehdin tekemään hänelle pari Kassiin liittyvää kysymystä, joihin mies osasi heittää asiantuntevia vastauksia kokemustensa perusteella.

Toiseen kategoriaan kuuluvat suunnitellut kohtaamiset. Nämä ovat usein yrityksen liiketoiminnan kannalta kaikkein tärkeimpiä. Usein etukäteen mietitään jo, mitä sidosryhmiä tapahtumassa olisi tärkeintä tavata, ja sitten pyritään tavoittamaan näiden edustajat. Jollekulle tämä saattaa tarkoittaa asiakastapaamista, toiselle potentiaaliselle sijoittajalle pitchaamista, kolmannelle mediayhteyksiä ja neljännelle suunnittelupalaveria potentiaalisen yhteistyökumppanin kanssa.

Itselläni ei ollut tämänkaltaisia merkittäviä ennakkotavoitteita, sillä emme etsi vielä aktiivisesti sijoittajia eivätkä potentiaaliset asiakkaamme olleet erityisen hyvin edustettuina tapahtumassa, mutta päädyin kuitenkin keskustelemaan potentiaalisesta yhteistyöstä Deways-palvelun perustajan Alexandren kanssa. Palaveripaikka oli myös mieleenpainuva: Travelling Salesman -projektin Mike Bradshaw:nkonferenssipaikalle Suomesta tuoma sauna! Kassi ja P2p-autonvuokrausta paikallisyhteisöissä edistävä Deways täydentävät hyvin toisiaan, joten yhteistyö saattaisi hyvinkin hyödyntää molempia.

Travelling Salesman oli tuonut konfferenssiosallistujien ihmeteltäväksi suomalaisen saunan (kuvan ottaja Mike Bradshaw)

Kolmas ja ehkä kiinnostavin kategoria ovat satunnaiset ja suunnittelemattomat kohtaamiset. Nämä ovat niitä mustia joutsenia, joista voi parhaimmillaan seurata todella merkittäviä asioita, ja joka tapauksessa hauskoja elämyksiä ja kokemuksia, jotka reissuilta muistaa jälkeenpäin. Itselleni jäivät tämän vuoden LeWebistä mieleen ainakin keskiviikkoillan illanistujaiset, joihin päädyin puolivahingossa Twitter-kutsun perusteella. Niissä tapasin muun muassa “Keski-Euroopan Arctic Startupin” (ainakin tulevan sellaisen, jos perustajaansa on uskominen) Rude Baguetten Liam Boogarin.

Toinen mieleenjäänyt kohtaaminen oli torstaiyönä konferenssin virallisten, upeissa tiloissa Carousel du Louvressa pidettyjen juhlien jälkeen. Myöhästyin täpärästi viimeisestä metrosta, joten oli etsittävä taksi, mikä osoittautui todella hankalaksi. Törmäsin sattumalta skotlantilaisessa sijoitusyrityksessä työskentelevään pariskuntaan, jotka asuivat omani viereisessä hotellissa. Yhdessä tarvoimme Pariisin yössä reilun tunnin ennen kuin lopulta tärppäsi. Valitettavasti yhteinen koettelemus ei sentään johtanut (ainakaan toistaiseksi) päätökseen sijoittaa Kassiin.

Kiinnostava piirre tämänkaltaisissa tapahtumissa on myös se, että usein nimenomaan ulkomaisessa konferenssissa tulee tavattua muita suomalaisia vain sen takia, että suomalaisuus yhdistää. Näin myös LeWebissä. Tapasin ensimmäistä kertaa muun muassa Arctic Startup -blogin Antti Vilpposen, Foodie.fm:n Kalle Koutajoen sekä verkkopalveluja suunnittelevan H1-yrityksen Aki ja Jaana Björklundin. Samojen ihmisten kanssa olemme varmasti pyörineet Suomessa lukuisissa samoissa tapahtumissa, muttemme vain ole ikinä tulleet törmänneeksi.

Esitykset – hyödyllisiä vai ei

Teknologiaihmisten lisäksi esiintyjälistalla oli myös muotiguru Karl Lagerfeld, joka esitteli iPadiaan.

“Keynotejen” eli esitysten (puheiden, paneelien ym.) hyödyllisyys jakaa mielipiteet, vaikka ne ovatkin se konferenssin “virallinen” ohjelma. Osa tapaamistani osallistujista ei kuunnellut yhtään esitystä, sillä “ne voi katsoa jälkeenpäin YouTubesta, ja ihmisten tapaaminen on niin paljon tärkeämpää”.

Oma mielipiteeni asiasta on ristiriitainen. Olen samaa mieltä siitä, että tapahtuman tärkein anti on muualla, mutta silti katsoin myös aika monta esitystä ja koin osan varsin hyödyllisiksi ja inspiroiviksi. Esityksiä katsoessa mieleen tulee usein paljon uusia ideoita siitä, mihin suuntaan omaa toimintaa voisi viedä, ja lisäksi saa hyvän käsityksen siitä, mihin suuntaan teknologiamaailma on menossa. LeWebin tämän vuoden teema oli “social, local, mobile” ja tapahtuman jälkeen tuntuu vahvasti siitä, että näiden kolmen alueen tärkeys korostuu jatkuvasti. Kaksi ensin mainittua ovat Kassin vahvinta ydintä, mutta kolmas on toistaiseksi jäänyt lapsipuolen asemaan. Tähän on selkeästi saatava jatkossa muutos.

Teknologiakonferenssissa taustakanavat tuovat vielä oman lisämausteensa esityksiin. Jokaisen esityksen aikana niihin liittyvistä esityksistä käydään aktiivista keskustelua Twitterissä. Parhaimmillaan nämä keskustelut muiden osallistujien tai etänä konferenssia seuraavien kanssa voivat johtaa uusiin yllättäviin kohtaamisiin. Esimerkiksi itse kommentoin TaskRabbitin Leah Busquen demoa, minkä seurauksena jakamistalouteen erikoistunut ranskalainen sijoittaja alkoi seurata päivityksiäni. Lähetin hänelle viestin, ja sovimme että demoan hänelle Kassia Skypen välityksellä lähipäivinä. Tätä ei olisi tapahtunut, jos en olisi seurannut esitystä livenä. Jälkeenpäin esityksiä tulee katsottua todella harvoin.

LeWebin tapaista konferenssia voi verrata kesäfestareihin. Joidenkin mielestä parhaat festarikokemukset tapahtuvat leirintäalueella, ja niihin liittyy usein uusien ihmisten kohtaaminen. Silti on yleensä hienoa myös nähdä muutama suosikkibändi. Fiilis on kuitenkin ihan erilainen kuin silloin, jos vain katsoisi keikan jälkeenpäin videolta netistä.

Luennoilla käytin lähtökohtana kolmea kriittistä kohtaa, joissa ohjelmistoprojekti usein menee pieleen. Nähdäkseni ongelmat liittyvät joko alkuvaiheen työnjakoon, puuttteelliseen kommunikointiin projektin aikana tai sitten usean tekijän tuotosten yhdistämiseen kokonaisuudeksi. Näin me ratkaisemme näitä ongelmia.

Työnjako

Työnjakoon käytämme Pivotal Tracker -nimistä verkossa toimivaa työkalua. Se on kerrassaan mainio, ja kaiken hyvän lisäksi vielä meille ilmainen. Työt kirjataan ylös, niille merkitään arvioitu koko sekä tekijä. Kun ominaisuus saadaan valmiiksi, tekijä merkitsee sen järjestelmän kautta tehdyksi. Tämän jälkeen joku muu käy vielä hakemassa vastaavan koodin omalle koneelleen ja tarkistaa, että kyseinen ominaisuus todella toimii, ja että automaattiset testit menevät läpi. Tämän jälkeen ominaisuus merkitään hyväksytyksi ja voidaan siirtää tuotantoversioon.

Pidämme usein palavereita, joissa visioidaan Kassiin uusia ominaisuuksia. Aiemmin nämä jäivät usein kirjaamatta ylös Trackeriin. Syynä oli usein se, ettei ominaisuuden toteutusaikataulu ollut vielä täysin selvillä, ja toisalta ideoinnin tuloksena syntynyt ratkaisu vaikutti monesti niin itsestäänselvältä, että ajattelimme muistavamme sen kyllä varmasti, kun toteutuksen aika tulisi.

Tämä oli aina virhe. Nämä palaverit jouduttiin lähes poikkeuksetta pitämään uudelleen. Ihmisen muisti on lyhyt, ja siksi asioiden kirjaaminen ylös kannattaa aina. Nykyisin olemme petranneet, ja kirjaamme kauaskantoisemmatkin visiot ylös vähintään johonkin Trackerin “Iceboxin” syövereihin, josta ne myöhemmin tarvittaessa löytyvät.

Viestintä

Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta, sanoi Osmo A. Wiio aikanaan, eikä ollut täysin väärässä. Vaikka tunnemme Antin kanssa toistemme kommunikaatiotyylit jo varsin hyvin, väärinkäsityksiltä ei silti aina voi välttyä.

Viestinnässä tehokkain väline on ilman muuta tapaaminen kasvokkain. Koska sattuneesta syystä nämä jäävät kuitenkin tulevina kuukausina vähemmälle, on pärjättävä muilla välineillä. Onneksi olemme aiempien etätyöjaksojen aikana totuttautuneet monien sähköisten viestintävälineiden käyttöön.

Perinteisesti ykkösvälineemme reaaliaikaiseen tekstimuotoiseen viestintään on ollut IRC. Blogimme ensimmäisen vuoden aikana pääosa viestinnästä tapahtui avoimella kanavallamme. Tänä syksynä päätimme kuitenkin hylätä irkin, ja siirtyä käyttämään suomalaisen startupin kehittämää Flowdock-verkkopalvelua.

Flowdock määrittelee itsensä seuraavasti: “Team inbox with chat”. Tämän tarkasti rajatun asian se tekee erittäin hyvin. Muun muassa kaikki Kassin käyttäjien antamat palautteet päätyvät nyt meillä suoraan Flowdockiin, josta ne on helppo ottaa käsittelyyn ja merkitä vastaamisen jälkeen hoidetuiksi. Nykyaikainen web-käyttöliittymä mahdollistaa muun muassa tehokkaat haut ja sujuvan mobiilikokemuksen, molemmat irkin akilleen kantapäitä.

Flowdockin huonona puolena meidän kannaltamme on, että siitä ei ole mahdollista tehdä kaikille avointa. Big brother -eksperimenttimme on siis toistaiseksi päättynyt. Kokeilu oli kiinnostava, mutta ei ehkä johtanut niihin hyötyihin, joita ajattelimme siitä olevan. Alussa kanavalle ilmaantui muutama kiinnostunut, mutta blogimme seuraajista irkkiä käyttää kuitenkin lopulta niin harva, ettei kanavan avoimuus tarjonnut meille eikä muille juurikaan lisäarvoa. Kanavan logi on edelleen luettavissa verkosta, mutta totuus on, että irkkilogin lukeminen sellaisenaan on aika tympeää puuhaa, eikä kanavalla oikeastaan edes puhuttu mitään niin jännittävää, että menneiden keskusteluiden lukeminen olisi erityisen mielekästä ulkopuolisten näkökulmasta.

Jälleen esiin tulee yksi jo aiemmin havainnoimistamme avoimuuden haasteista: ei riitä, että data tarjotaan avoimesti kenen tahansa saataville, se pitää tarjota sellaisessa muodossa, että siitä on muille hyötyä. Toki tuotakin logia voisi analysoida erilaisilla työkaluilla, ehkä palaamme tähän analyysiin vielä myöhemmin.

Flowdockia täydentää Skype, jolla hoidetaan palaverit, joissa tarvitaan puhe- ja videoyhteyttä. Sen kautta hoidetaan myös mahdolliset kahdenväliset keskustelut, jos niitä tarvitaan. Flowdock on avoinna koko kansainväliselle kehittäjä- ja vapaaehtoiskaartillemme, ja tällä hetkellä siinä on kirjoilla yhteensä seitsemän jäsentä.

Tietojen yhdistäminen

Kaikki tiedostomme tallennetaan Dropbox-kansioon, joka on jaettu koko tiimin kesken. Tekstidokumentit ja taulukot luodaan Google Docsissa, pienempien tekstinpätkien valmisteluun käytetään usein myös Googlen taannoin ostaman Etherpadin teknologiaan perustuvaa Hackpadia. Offline-kokousmuistiinpanoja tehdään Notation Velocityllä, joka synkronoi Simplenoten avulla muistiinpanot automaattisesti muiden koneille ja kännyköihin verkkoyhteyden saatuaan. Viime aikoina olemme harkinneet myös presentaatioiden tekemistä puhtaasti Googlen työkaluilla, mutta tässä ne ovat vielä hieman kankeita, vaikka työkalusta ilmestyikin juuri paranneltu versio. Kaikkia näitä työkaluja yhdistää kuitenkin se, että pystymme työstämään tiedostoja yhtäaikaisesti reaaliajassa, ja muiden syöttämien tietojen tuhoaminen ja vastaava tötöily on vaikeampaa, sillä järjestelmä pitää kirjaa versioista.

Sama idea pätee myös kooditasolla, jossa käytämme Git-versionhallintaa ja keskitettynä repositoriona GitHub-verkkopalvelun avoimen lähdekoodin projekteille tarjoamaa ilmaista tilaa. Vaihdoimme keskitetystä SVN-versionhallintajärjestelmästä hajautettuun Gitiin puolitoista vuotta sitten, ja valinta kannatti jo pelkästään GitHubin takia. Git on myös erittäin hyvä yhdistämään todella monimutkaisia muokkauskokonaisuuksia. Viime keväänä meillä oli kaksi viiden hengen opiskelijaryhmää tekemässä ominaisuuksia Kassiin useiden kuukausien ajan. Tiimit tekivät osin päällekkäistä työtä ja muuttivat samoja tiedostoja. Ominaisuuksien integrointi tuotantoversioon oli haastava projekti, mutta Gitin ansiosta se sujui lopulta varsin sujuvasti.

Yhteenveto

Mielestäni workflowmme on hioutunut kohtuullisen saumattomaksi ja toimivaksi, ja työskentely eri paikoista ja jopa eri maista sujuu kitkatta. Toki meitä kiinnostaa kuulla, onko edellä mainitussa vielä jotain, mitä voisimme tehdä paremmin? Onko olemassa työkaluja tai menetelmiä, jotka tehostaisivat nykyistä flowtamme? Jätinkö mainitsematta olennaisia ryhmätyön ongelmia, joita tekstissä ei mainita? Kaikista näistä kuulemme mieluusti lisää kommenteissa!

Kullekin startupille oli varattu 6 minuuttia aikaa pitchata idean nykytilaa, suunnitelmia ja rahoitustarvetta. Tämän jälkeen oli vielä 6 minuuttia aikaa kysymyksille. Yrityksemme ei vielä ole juuri rahoittajien kanssa jutellut, joten tilaisuuteen sisältyi aimo annos jännittävyyttä, vaikka pitchejä on muuten tullut vedettyä jo monessa eri tilanteessa. Jännittävyys motivoi treenaamaan esityksen vetämistä varmaan yli 10 kertaan, mistä oli kyllä selkeästi hyötyä ja olin todella tyytyväinen siihen miten esitys meni. Itseasiassa ensimmäistä kertaa huomasin, että jännitys väheni todella paljon heti, kun pääsin puheen alkuun. Koska puhe oli (kerrankin) kunnolla muistissa, pystyin kiinnittämään enemmän huomiota asioiden esittämisen sävyyn – stressaten vähemmän siitä, “mitä nyt pitikään seuraavaksi muistaa sanoa”. Huomasin siis jopa nauttivani esiintymisestä, ja siitä kuinka keskittyneen oloisesti yleisö seurasi. Tämän kokemuksen myötä tuntuu, että esiintymistaidossa on ehkä päässyt ainakin yhden askeleen eteenpäin, mikä lisännee sekä omaa että yleisön viihtymistä esitystilanteissa.

Berliinin pitch oli siis loistavaa esiintymisharjoitusta, mutta sijoittajien tavoittamisen kannalta vähemmän tuottoisaa. Kuulemma erilaisia sijoittajatahoja oli ilmoittautunut tapahtumaan 20, mutta päätellen siitä, että käytännössä lähes kaikki yleisöstä kysymyksiä esittäneet olivat joko EIT:n tai startuppien edustajia, oli moni ehkä jäänyt saapumatta, tai onnistui muuten pysymään hyvin huomaamattomissa. Todella mielenkiintoisiin keskusteluihin onnistuimme silti pitchien jälkeen päätymään, ja oli siellä joukossa lopulta pari sijoittajaakin, joiden kohdealaan Kassi ei osunut, mutta joilta saatiin arvokasta oppia siitä, miten kuviot ylipäätään toimivat.

Ehkä hedelmällisimpiä kontakteja olivat yhteydet EIT:n eri noodien johtohahmoihin, sillä tämä EIT:n verkosto ja järjestelmä vaikuttaa Kassin kannalta erittäin hyödylliseltä, kun se toimii juuri eurooppalaisten yliopistojen välillä ja haluaa auttaa startuppien liikkuvuutta ja ideoiden levittämistä noodien välillä. Tulipa keskusteluissa esiin myös, että yksi EIT:n erityisteemoista kaipaa social mobility -aiheeseen liittyvää startuppia yhteistyöhön, ja kuulemma Kassi saattaisi sopia tuohon oikein hyvin. Saa nähdä, mihin tämä vielä johtaa.

Oli hauska tavata tapahtumassa myös Pariisin EIT noodin edustajia, jotka varmaan seuraavaksi tapaavat meidän tiimistä Ranskassa jo oleilevaa Juhoa. Pariisilaisilta tuli muun muassa jännää tietoa Ranskan jakamispalvelutilanteesta, sillä kuulemma Le Bon Coin on aloittanut Kassin tapaan suljetuilla paikallisyhteisöillä, mutta tullut todella suosituksi vasta avauduttuaan koko maahan. Kuulemma Ranskassa tarkistetaan ensin Le Bon Coin ja sitten vasta eBay, jos jotain halutaan hankkia. Myöhemmässä tarkastelussa kävi itseasiassa ilmi, että Le Bon Coin on osa samaa konsernia kuin Suomessa toimiva tori.fi.

Toinen potentiaalisen hyödyllinen EIT-kontakti oli Hollannista, jossa meillä on pari paikallista opiskelijaa kääntämässä Kassia ja aikeissa myydä ensin omalle yliopistolleen Delftissä. Kassin ja EIT yhteistyöstä vois olla siinäkin maassa hyötyä palvelun levitykseen.

Kokonaisuutena reissusta jäi kyllä hyvä mieli. Jos rahoittajan löytäminen nopeasti olisi kriittinen tavoite meille, olisi heidän vähyys tapahtumassa saattanut harmittaa enemmän, mutta nyt saatin matkasta aimo annos kokemusta, vinkkejä ja kontakteja, sekä myös hiukan vahvistusta sille, että pari askelta pidemmällä olevan firman kanssa, on rahoituksen hakukin fiksumpaa ja sen saaminen mahdollista todennäköisesti paremmin ehdoin.

Berliinin pitchistä ei tietääkseni otettu videota, jonka olisi voinut täällä jakaa, mutta jos jotain sattuisi meikäläisen Kassi-esittelyn näkeminen kiinnostamaan, niin seuraava tilaisuus tarjoutuu Slushissa, jonne juuri kuulimme päässeemme mukaan. Alkukierroksen pitchaajia siellä on hurja määrä (yli sata) ja esitysaikaa vai 2 minuuttia (ilman kalvoja) eli hiukan erillaisella otteella pitää tätä tilaisuutta lähestyä, jotta on mahdollisuuksia päästä jatkokierroksille, jossa formaatti on taas lähempänä Berliinissä harjoiteltua (5 min + kalvot).

Hiukan riskaabelisti pistimme hakemusta myös Slushin kanssa samalla viikolla olevaan Peloton Innovation Campiin, mutta koska sieltä vastattiin, ettemme tällä kertaa mahtuneet mukaan, oli tämä osittainen tuplabuukkausyritys onnistunut ratkaisu mahdollisuuksien maksimointiin. Suuntaamme siis Slushiin, ja suuntaa ihmeessä sinäkin! Meidän 2 minuuttisen takia sinne ei toki kannata maksaa itseään sisään, mutta erityisesti jos sattuu vielä olemaan oikeutettu opiskelijahintaiseen lippuun (25€) saa rahalleen vastineeksi aimo annoksen startup hulinaa.

Eri asia sitten onkin kuinka paljon hulinaa ihminen elämäänsä kaipaa. Firman perustaminen ja ympäriinsä reissailu tuntuvat kyllä olevan hyviä tapoja sen lisäämiseen. Kiirettä on pitänyt, mutta onneksi hulina on ollut positiivista ja motivaatio korkealla. Silti tuntuu kyllä mukavalta, että Etelä-Amerikan matkan alkutaival pakottaa pitämään hiuikan lomaa tästä hektisyydestä. Ennen lähtöä on kuitenkin vielä hoidettava mm. sopimukset WDC-kapunkien kanssa valmiiksi, ja mitä kaikkea sitä työlistalla vielä olikaan…

Kuten taipaleellemme on tyypillistä, tämäkään uusi suunta ei ole liiketoimintasuunnitelmaamme kirjattu, kellontarkkaa aikataulua noudattava liike, vaan jälleen kerran olosuhteiden eteen tuoma mahdollisuus, jollaisia pyrimme aktiivisesti etsimään ja hyödyntämään.

Lähtökohtana matkalle toimivat puhtaasti henkilökohtaiset syyt. Tyttöystäväni Jenna-Marie on meneillään olevan lukuvuoden ajan opiskelijavaihdossa Nancyn kaupungissa, ja koska liiketoimintamme luonne mahdollistaa työskentelyn mistä päin maailmaa tahansa, totesin heti vaihtopaikan varmistuttua, että haluan käyttää ainutlaatuisen mahdollisuuden viettää itsekin runsaasti aikaa Ranskassa. Tilaisuus on erinomainen myös yritykselle, sillä Ranskan markkina on meidän kannaltamme erittäin kiinnostava. Olemme parhaillamme käännättämässä palvelua ranskaksi, ja aloitan markkinaan tutustumisen maahan päästyäni. Pyrin siihen, että Jennan yliopisto Nancyssa on paikka, jossa käynnistyy ensimmäinen Ranskan pilottimme.

Lisäpontta hanke sai viime kevään Otaniemi Open -messuilla, jossa keskustelimme EIT ICT Labsin edustajan kanssa ja saimme kuulla, että heillä on meneillään hanke, jossa pyritään viemään suomalaisia startup-yrityksiä tutustumaan ICT Labsin hermokeskuksiin Euroopassa. Yksi näistä on Pariisi. Lisäksi muistin, että joulukuun alussa Pariisissa järjestetään ehkä Euroopan merkittävin internet-alan konferenssi Le Web. Sain järjestettyä hankkeen kautta itselleni sekä lennot Ranskaan että liput konferenssiin, ja lisäksi EIT tarjoaa käyttööni Pariisissa sijaitsevan kontaktiverkostonsa. Tarkoituksenani on näitä kontakteja apuna käyttäen päästä neuvotteluihin potentiaalisten paikallisten asiakas- ja sijoittajatahojen kanssa.

Eivätkä Ranskaan johtaneet yhteensattumat loppuneet vielä tähänkään. Syyskuussa saimme tutkimusyhteistyöhömme liittyen pyynnön osallistua marraskuussa pidettävään avoimen lähdekoodin konferenssiin. Sinne haettiin esimerkkiä startupista, joka ponnistaa tutkimusprojektista ja toimii avoimen lähdekoodin parissa, ja tämä kuvaus sopii tietysti meihin erinomaisesti. Konferenssi pidetään – oikein arvattu – Pariisissa. Ilmoitin, että sattuneesta syystä ajankohta sopii meille erinomaisesti, ja tulen mielelläni puhumaan konferenssiin.

Tarkoituksenani on myös tutustua matkan aikana Ranskan jakamistalous-skeneen. Tutustuin kesällä verkon kautta Pariisissa asuvaan “Consommation Collaborative” -blogin perustajaan Antonin Léonardiin, joka vaikuttaisi olevan “Ranskan Rachel Botsman“: verkostoituja ja evankelista, joka on koonnut ja yhdistänyt ranskalaisia jakamistalouden toimijoita ja edistänyt ilmiön näkyvyyttä paikallisessa mediassa. Antonin lupasi, että Pariisin #collcons-porukka järjestää saapumiseni kunniaksi illanistujaiset, joissa voimme vaihtaa ajatuksia siitä, mihin jakamistalous on menossa, ja miten voisimme jatkossa tehdä yhteistyötä. Ilmeni myös, että Antonin on kotoisin Nancysta, ja hän onkin osannut auttaa ja neuvoa Jennan vaihtoon liittyvissä kysymyksissä. Hän jopa lupasi, että jos Jennalla ei ole Nancyyn saapuessaan asuntoa, hän voisi nukkua Antoninin äidin luona!

Kaiken kaikkiaan luvassa on siis erittäin kiinnostava loppusyksy, ja vähintään yhtä mielenkiintoinen kevät, kun Antti matkaa Chileen. Tapasimme eilen Antin kanssa vielä kertaalleen ennen matkaani ja totesimme, että voi olla, että näemme toisemme seuraavan kerran vasta ensi vuoden heinäkuussa! Mutta tällaista kai nuoren startup-yrittäjän elämän kuuluu olla: maailma on auki ja täynnä mahdollisuuksia. Se on ainakin varma, että kävi yrityksellemme tulevaisuudessa miten tahansa, tulemme jatkossa muistelemaan lämmöllä tätä omituista ja jännittävää aikaa.

Kokosin Spotify-listalle tunnelmaan sopivaa matkamusiikkia. Koska olemme avoin yritys, listaa saa täydentää vapaasti.

Älyttömän kuuloinen idea…

Kuulin ensimmäistä kertaa Chilen startup-ohjelmasta Hub Helsingin aamiaisella, johon kokoontuu joka tiistai klo 9-10 ihmisiä vaihtuvan aiheen ja aamiaisen ääreen. Vaikka en ole viime aikoina juuri ehtinyt keskusta-aamiaisilla käydä, on tämä mielestäni hyvä osoitus siitä, kuinka kauaskantoisia seurauksia satunnaisilla kohtaamisilla saattaa olla. Eräänä keväisenä tiistaina nimittäin tapasin Hubin aamiaisella Oliverin, joka kehittää Founder2be-palvelua liikeideoiden kehittelyyn ja perustajakumppanien löytämiseen. Hän maintsi älyttömän kuuloisesta projektista, jossa Chilen valtio jakaa 40 000 dollaria sinne puoleksi vuodeksi muuttaville yrittäjille.

Lyhyessä lauseessa oli montakin huomiota herättävää kohtaa, eikä mukavan kuuloinen rahoitus ollut niistä suinkaan ainoa, sillä reissaamisesta ja pidempään ulkomailla asumisesta on varsin positiivisia kokemuksia, ja yksi yrittäjäksi lähtemisen motiiveistakin on ollut mahdollinen vapaus yhdistää reissaamista ja työntekoa.

Idean houkuttelevuudesta huolimatta mielessä välkkyi väistämättä jonkinmoinen “Epärealistista!” merkkivalo, mutta onneksi kuitenkin pistin alkukesälle muistutuksen, että pitää vielä tarkistaa ohjelman tiedot, kun seuraavan haun aikataulu selviää.

Hakemusta matkaan

Idean jonkinasteisesta älyttömyydestä huolimatta Chilen ohjelmaan päätettiin hakea, ja heinäkuussa siitä raportoitiinkin yhtenä aloittavan yrityksen rahoitusmuotona. Alkukesästä varmistui myös osallistumiseni Aalto on Waves -laivamatkalle, jossa reilu sata Aaltolaista matkustaa laivalla Brasiliaan. Tuokaan matka ei taida kuulua “järkevintä mitä voi tehdä yrityksen perustamisen jälkeen” -kategoriaan, mutta “asioita, joita varten yrittäjän vapauteen tähdään” -kategoriaan sitäkin enemmän. Lisäksi molemmat projektit sijoittuvat Etelä-Amerikkaan, joten yhdistelmää saattoi hyväntahtoisesti ajatellen pitää jo lähes loogisena.

Lisäksi hakemuksen rustaaminen Chileen sopi hyvin mustekalamarkkinointi-henkiseen toimintatapaamme, eli siihen, että lonkeroita heitellään vähän joka suuntaan ja katsotaan mikä nappaa. Keskelle jäävän mustekalan kannalta on toki haasteellista, jos kovin moni erillinen suunta alkaa nykiä yhtäaikaa, mutta toistaiseksi taktiikka on tuntunut toimivalta, vaikka tapaamiskalenteri välillä hengästyttääkin.

Chileenkin lähetimme siis hakemuksen siinä hengessä, että kyseessä olisi loistava juttu ja hakemukseen kannattaa panostaa tosissaan, mutta ei pidä laskea mitään sen varaan ennen varmistumista, vaan jatkaa lonkeroiden viskelyä uusiin suuntiin.

Tällä kertaa tärppäsi

Hakemukseen panostaminen kannatti ja varmasti myös loistavilla suosituskirjeillä (kiitos laatijoille!) ja hyvällä tuurilla on ollut osansa asiaan, mutta joka tapauksessa Kassi on 153 muun yrityksen kanssa ensi keväänä Santiagossa. Tämän erän valituista firmoista Kassi on ainoa suomalainen ja koko ohjelman historiassakin vasta toinen, joten mukana olollamme voi olla suurikin merkitys maiden välisten yhteyksien rakentumiselle. Kenties esimerkiksi Chileen saapuneiden yrittäjien joukosta löytyisi sopivia partnereita jollekin AaltoES:n startupeista..?

Sen lisäksi, että noin iso yritysohjelma tarjoaa pienelle suomi-startupille varmasti huikean määrän yllättäviä “aamiaiskohtaamisia”, mustia joutsenia ja hyödyllisiä kontakteja, on se myös loistava mahdollisuus “to use Chile as a platform to go global”, kuten ohjelman blogi asian muotoilee. Puolen vuoden sijainti lähes maapallon toisella puolen tarjoaa aivan uudenlaisen alueen, jossa Kassia on mahdollista tarjota ja sovittaa paikallisten yhteisöjen käyttöön.

Chilen toiveissa on, että monelta yritykseltä jää sinne jotain toimintaa senkin jälkeen kun yrittäjät itse palaavat takaisin. Tämä on myös Kassin suunnitelmissa: toivottavasti kesään mennessä meillä on usean chileläiskassiyhteisön lisäksi paikallinen kumppani jatkamassa asiamme eteenpäin viemistä Etelä-Amerikassa.

Käytännön järjestelyjä

Chilen ohjelma vaatii, että yks päähakija on Chilessä koko kuuden kuukauden ajan. Kassi-tiimissä minä hoidaan päähakijan virkaa, eli pistän kämppäni vuokralle ja vietän näillä näkymin heinäkuuhun asti Chilessä. Tämän lisäksi Aalto on Wavesilta jatkaa matkaansa Chileen Anna, joka näillä näkymin tulee tekemään keväällä parin kuukauden verran hommia Kassille Chilessä. Juho saattaa tehdä lyhyemmän reissun Chileen keväämmällä, mutta pitää pääasiassa huolta Suomen pään yhteisöistä, joita vuoden vaihteen jälkeen starttaa taas liuta uusia. Lisäksi Juholla on tiedossa pari pidempää reissua Ranskaan, joiden aikana toivottavasti saadaan sielläkin jonkinlaista Kassi-aktiviteettia vireille. Niklas taas ottaa Brittien saaria haltuun Dublinista alkaen, mutta ei tee hommia täyspäiväisesti vaan edistää samalla opintojaan.

Näitä suunnitelmia kirjoittaessa tulee kyllä sellainen olo, että vuosi taaksepäin en olisi kyllä heti uskonut nykyistä tilannetta. Liiketoimintamallin toimivuudesta tai asiakaskunnan riittävyydestä ei ole vielä yhtä suurta varmuutta kuin alkuperäisissä toiveissamme oli, mutta ainakin kansainvälistymissuunnitelmissa on potkua. Tämä ilmiö kyllä kuvaa yrittäjyyttä ehkä yleisemminkin. Varmuutta ja tasaista turvallisuutta on vaikea saada, mutta ainakin tehdessä on todella kivaa!

Niklas and Antti doing digital paperwork during our strategy weekend in Jämsä.

Tämä on ensimmäinen kirjoitus Avoimen yrityksen tiimin tuoreelta kolmannelta jäseneltä, Niklas Begleyltä. Niklaksen vastuulla on Kassin vieminen kansainvälisille markkinoille, joten postauksen kielenä on tälle blogille poikkeuksellisesti englanti.

This post will serve a couple of purposes. First of all, it is a chance for me to introduce myself in a more or less formal way. Secondly, I hope to put into words some of the thoughts I have had since I joined Juho and Antti in developing Kassi. Thirdly, I want to discuss my plans and the challenges I see ahead of us in bringing Kassi to international markets and developing the product as a whole.

An introduction

So, to cut to the proverbial chase, my name is Niklas Begley and I am the latest addition to the Kassi team. I am studying Business in Trinity College Dublin, and my role in our organisation is helping take Kassi to international markets, starting from Ireland, and developing the product to fit specific local needs. I come from a Finnish/Irish background and although I currently reside in Dublin, I grew up in Helsinki and have a strong connection with Finland. Entrepreneurship has been a fascination of mine for a long time now and for years my goal was to work on an online project such as Kassi. I wanted to create something that could be universally seen as useful, something that would help people every day and become part of their lives.

Kassi turned out to be an amazing opportunity and I am extremely excited about working with Antti and Juho. Coincidentally, during my time in university, when looking at advertisements for used course books in campus bathrooms, I came up with a very similar concept myself. I wanted to create a service that would connect students so that they could share resources within their student communities. College life is constantly changing and a platform like this would allow for resources to be shared among the users, making the whole community more efficient.

Obviously Kassi is much more than a marketplace for university students. It is a service that has the capacity to cater to a much wider audience than specifically students. Neighbourhood communities, medium sized companies or other organisations can all benefit from Kassi in different ways, whether it is by sharing a ride to work, lending a power drill to a neighbour or selling old furniture.

However, a mistake many startups and even larger companies make is rely too much on untested assumptions about their customers. Are the above examples cross-cultural universal truths or are they only applicable to specific regions or groups with certain cultural properties and expectations? That is essentially what I want to talk about in the context of web startups.

Geography Online and Expectations

When people describe the changes in business practices brought by the Internet, attention is usually drawn to how the whole world is completely connected and services do not have to be constrained by physical boundaries. Online services do not need to worry about logistics or tariffs for each market area. Google, Facebook and Twitter are not geographically bound to specific regions and they are able to serve a huge variety of users with virtually no restrictions. This is the usual premise for any web or software startup. The goal is to try to capture a market that is not bound by a region, but to reach a larger user base that is connected by a common need or online culture.

However, there are online businesses that are geographically bound. This obviously happens when your product or service is connected to something physical and stationary. A prime example would be the Finnish eat.fi service that lists information about restaurants in major Finnish cities. Users can find opening hours, menus and special offers listed on an interactive map of their city showing all the restaurants in the area. While the service can be accessed by anyone, their customer base is clearly limited by geographical barriers and the cost of expanding into new areas is much higher than with traditional web services, which essentially have no cost due to the openness of the Internet. In order to grow, the business needs to capture a whole new physical market instead of growing their existing online market. Market research needs to be done, local customs need to be understood and the service’s underlying assumptions need to be tested in the new environment. Maybe the new market has a higher concentration of small businesses that are not ready to use online advertising or maybe your new prospective users have slightly different needs compared to your previous ones. Maybe the local market simply works differently to what you are used to, making your service more or less pointless.

Online culture and customs are becoming increasingly more universal, which means that virtual products like software are also becoming more or less universal, but when online services are connected to the physical world, that universality does not apply directly. The above questions can really only be answered by going out and talking to potential users and advertisers and ultimately understanding the customs and needs of the area you are expanding into.

Kassi’s Challenges

Kassi is a geographically bound service and we embrace it. We believe it is one of our key strengths. By focusing on communities, we are able to provide a service that is strengthened by the trust between the members of these existing groups. Users are not simply anonymous shadows in a cluster of faceless usernames, but they are instead connected by a common entity. This opens countless possibilities for the service, but it also means we need to recognise that we deal with a very diverse user base and the service needs to be able to deal with that. We are not working with a specific type of user found around the world; we are dealing with a variety of different types of users all with different needs, priorities and expectations.

One concrete example of this I came across right away before I even officially joined Kassi. In Irish universities, post grad students and recent graduates often offer tutoring services, which are called “grinds”. They advertise their teaching services on noticeboards around universities through which students can find a grind for their subject. Kassi is obviously a perfect place for students to find the perfect mentor to help them in their studies. Not only can the information be easily accessible, students can rate their tutors and comment on their teaching methods so that it will be easier for future students to make a sound decision on which grind to pick. Since this kind of behaviour does not occur in Finland, at least to the same extent, without local contact it would have been almost impossible to predict.

This example may seem trivial, but the fact is that as Kassi grows and starts reaching new types of users, these kinds of examples will keep coming up. A key feature of a successful startup is agility and the ability to adjust your product on the go by testing different theories constantly. Sticking religiously to a business model that does not work, no matter how perfectly it may have been planned, leads to disaster. Instead, we learn.

Our plan in Ireland is to introduce Kassi in the major universities in the coming academic year, as well contacting other potential customers. Much of the year will be focused on market research and opening pilot communities but by next spring we hope to have a number of Kassi communities running in Dublin and all over Ireland. On a more long-term note, we hope to take the service even further around the world and make Kassi a global phenomenon.

In the meantime, Kassi will be turned from a project into a service as we officially launch our company.