Olemme olleet tekemisissä Tekesin kanssa aiemminkin, mutta nyt olemme ensimmäistä kertaa käyneet hakemusprosessin lävitse yrityksenä. Siksi tämä tuntuu sopivalta hetkeltä kirjoittaa kaikista prosessin aikana heränneistä ajatuksista.

Tekes – hyvis vai pahis?

Kuten aiemmassa postauksessamme mainittiin, Tekesiä on kritisoitu vuosien saatossa paljon. Kritiikki jatkuu. Tulevana sunnuntaina – äitienpäivänä – Tekesin vastustajat ryntäävät kaduille. Aiemmin keväällä media on hehkuttanut epäonnistuneita tai liikeidealtaan epäilyttäviä startup-yrityksiä, joille on “syydetty valtion tukia”.

Kritisoijien on kuitenkin syytä tehdä kotiläksynsä. Moni yritystukien vastustaja tuntuu olevan liikenteessä puutteellisin tiedoin. Edelleen yllättävän harva tuntuu esimerkiksi tietävän, että monen maailman johtavan startup-keskittymän, kuten Piilaakson ja Israelin, menestys perustuu valtion tukeen, joka vedettiin pois vasta, kun todettiin ekosysteemien pärjäävän omillaan.

Myös pieni matematiikkaharjoitus on paikallaan. Ensinnäkin, Tekes ei anna rahaa satunnaisille tahoille tuosta vain. Tekes rahoittaa tyypillisesti – kuten myös meidän tapauksessamme – 50 prosenttia T&K -projektista. Se tarkoittaa, että toinen puoli rahoista yrityksen pitää haalia itse – joko sijoittajilta, pankista, asiakkailta tai omasta pussista. Meidän tapauksessamme ratkaisu oli ottaa 45 000 euron pankkilaina, jonka takasimme henkilökohtaisella omaisuudellamme, ja jota maksamme pikku hiljaa pois muun muassa asiakkailtamme ja Start-Up Chilestä saatavilla rahoilla. Riskittömästä rahasta ei siis voida puhua. Tämä on erittäin hyvä asia: on paljon mielekkäämpää tukea yritystä, joka pystyy osoittamaan, että sillä on joko kykyä koota ainakin jonkin verran omaa pääomaa tai sitten riittävästi uskoa omaan ideaan, jotta sen edistämiseksi kannattaa ottaa riskejä.

Kun edellä mainittu yhdistetään siihen havaintoon, että T&K -projektin kustannuksista suuri osa kuluu usein henkilöstön palkkoihin, joista maksetaan veroa, havaitaan ettei diili olekaan valtiolle enää kovin huono. Otetaan esimerkkiprojekti, joka koostuu pelkistä työvoimakustannuksista, ja jossa henkilöstön keskimääräinen veroprosentti on 25 (tämä vastaa varsin hyvin esimerkiksi meidän tilannettamme). Tällöin valtio saakin itse asiassa puolet sijoituksestaan takaisin veroina. Yrittäjän tukimuotona tämä lienee selvästi esimerkiksi työttömyysturvaa kannattavampi malli.

Olen tässä asiassa Lifeline Venturesin Petteri Koposen linjoilla: Tekesin nimenomaan pitää ottaa riskejä ja ampua haulikolla. Tekesin kaltainen organisaatio ei yksinkertaisesti pysty arvioimaan, mikä ideoista oikeasti ottaa tulta. Siksi kannattaa auttaa mahdollisimman monta ideaa alkuun mahdollisimman nopeasti ja kevyellä panostuksella. Startup-yritys saa pikkusummalla aikaan ihmeitä. Alkuvaiheessa myös pääomasijoitusten hakeminen on startupeille kaikkein vaikeinta.

Jos Tekesin mahdollistamaa alkusysäystä ei olisi, veikkaan että puolet tämän hetken startupeista jäisi perustamatta. Ja menestyneiden yritysten määrä on uskoakseni suoraan verrannollinen aloittavien yrittäjien määrään. Moni tällä hetkellä menestyvä yritys – esimerkkinä vaikkapa Rovio – ei todennäköisesti olisi tällä hetkellä pystyssä ilman Tekesiä tai vastaavaa järjestelmää, ja se olisi kaikkien kannalta huono asia.

Ohjelmaa valitsemassa

Tekesillä on pääasiassa kahdenlaisia tukia: lainoja ja “lahjoituksia”. Tempo-ohjelmassa raha on jälkimmäistä, eli siis yrityksen kannalta ehdottomasti suotuisampaa mallia. Tempon pariin meidät vinkkasi meitä aiemminkin Tekes-kuvioiden kanssa auttanut Aalto Center of Entrepreneurshipin Teemu Seppälä. Tempon pyrkimyksenä on olla monia Tekesin muita instrumentteja vikkelämpi alkuvaiheen rahoittaja, ja ainakin toistaiseksi meininki vaikuttaa hyvältä. Arctic Startup -blogi kertoo tuoreessa postauksessa Tellyo-startupin kokemuksia Temposta.

Oikeaan ohjelmaan osuminen on keskeisessä roolissa Tekes-hakemusten teon jalossa taidossa. Erilaisia ohjelmia on koko joukko, ja niiden lisäksi vielä erilaisia hankkeita (Tempokaan ei itse asiassa ole tuolla ohjelmalistalla vaan se on nimeltään “mobiiliaktivointihanke”). Moni yritys saattaa jäädä rannalle yksinkertaisesti siksi, ettei löydä itselleen sopivaa ohjelmaa.

Tämä on mielestäni ongelmallista. Kuten aiemmin totesin, Tekesin on mahdotonta arvioida todennäköisyyttä sille, että jokin idea tulee menestymään. Olisi parempi luoda mahdollisimman yksinkertainen ja avoin malli, jossa käytäisiin mahdollisimman monentyyppisiä ideoita kevyellä prosessilla, ja alkuvaiheen rahoituksen saisi hyvinkin helposti, jos vain idea on riittävän kunnianhimoinen ja omarahoitusosuus on kunnossa.

Nykyiset ohjelmat asettavat yrityksille erilaisia kriteerejä, ja rahoitusta saadakseen yritys tuntee helposti houkutusta ohjata toimintaansa vastaamaan näitä kriteereitä. Näin sen ei pidä mennä. Esimerkiksi me kamppailimme pitkään sen kanssa, onko mobiilius meille tosiaan tässä vaiheessa niin tärkeää, että haluamme lähteä mukaan näin mobiilipainotteiseen ohjelmaan.

Toinen vaihtoehto on, että yritys kirjoittaa suunnitelmaan yhtä ja tekee käytännössä rahoilla toista. Olen varma, että tätä tapahtuu paljon, ja tiedän että myös meillä tulee olemaan tämän asian kanssa haasteita. Startupin todellisuus kun on sellainen, että tilanteet ja suunnitelmat vaihtuvat jopa päivittäin. Asioihin pitää pystyä reagoimaan nopeasti, ja silloin vuoden mittainen tarkasti kohdennettu kehitysprojekti voi jo olla liian jähmeä instrumentti.

Ei myöskään tunnu järkevältä asettaa tiukkoja kriteerejä sille, mihin rahaa saa käyttää. Tyypillinen kriteeri Tekesin projekteissa on, että rahaa ei saa käyttää myyntiin ja markkinointiin, mutta markkinatutkimuksen tekeminen on sallittua. Asia vain sattuu olemaan niin, että startupin näkökulmasta paras mahdollinen tapa tehdä markkinatutkimusta on usein mennä myymään tuotetta asiakkaalle. Olisi parempi toimia kuin pääomasijoittaja: siinä vaiheessa kun rahaa päätetään yritykselle antaa, luotetaan siihen, että se käyttää rahat niin kuin parhaaksi näkee. Yrittäjä on se, jolla on eniten pelissä: jos niukkoja resursseja ei osaa käyttää juuri oikealla tavalla, toiminta loppuu. Veitsi kurkulla eläminen pakottaa tekemään oikeita valintoja.

Hiljaista tietoa

Edellä kuvattu yksinkertainen malli vapauttaisi muun hyvän lisäksi yritykset käyttämästä liikaa aikaa hakemusten kanssa kamppailuun ja tilitysten työstöön. Tekes-byrokratia on paisunut niin monimutkaiseksi, että Suomessa on kokonainen joukko konsultteja ja jopa kokonaisia konsulttiyrityksiä, joiden ainoana tehtävänä on auttaa yrityksiä Tekes-hakemusten teossa. Konsultti tietää, millä sanoilla Tekesin kirstunvartijan saa heltymään, ja palkkioksi avustaan ottaa siivun tuesta. Tämä “rinnakkaistalous” ei tunnu järkevältä yritysten eikä valtion näkökulmasta, ja se olisi saatava jotenkin purettua. Uskon, että ratkaisu olisi muuttaa hakemusprosessia yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi.

Oman hakemuksemme käsittelijä oli erittäin ystävällinen. Alkuperäinen hakemuksemme oli täynnä virheitä ja ongelmallisuuksia, jotka olisivat estäneet sen läpimenon. Käsittelijämme kuitenkin otti meihin yhteyttä ja kertoi, mitkä kohdat olisi syytä muuttaa. Saimme selville muun muassa sen, että meidän tyyppisemme yrityksen kannattaa hakea noin 9-10 kuukauden pituista ja 80 000 – 90 000 euron kokoista ohjelmaa, ja että henkilötyökustannusten olisi syytä olla noin 80-90 prosenttia koko hakemuksesta. Nämä eivät ole virallisia sääntöjä, mutta käytäntö on osoittanut, millaiset projektit syystä tai toisesta menevät parhaiten läpi. Tällaista hiljaista tietoa on paljon, ja se olisi jotenkin syytä saada näkyviin.

Edellä esitetystä kritiikistä huolimatta on syytä todeta yhteenvetona, että oma kokemuksemme Tekesistä on tähän asti ollut positiivinen. Meidän ei tarvinnut turvautua ulkopuolisen konsultin apuun, eikä omaa aikaammekaan kulunut liiaksi. Tempo tuntuu ohjelmana vielä suhteellisen ketterältä ja joustavalta, ja meille rahoitus mahdollistaa sen että voimme keskittyä paremmin visiomme toteuttamiseen eikä meidän tarvitse esimerkiksi tehdä keikkatöitä tai muuta vastaavaa henkemme pitimiksi, jos kassavirtaa ei jossain kuussa tulekaan riittävästi. Kiitämme yritysvastaiseksi parjattua Suomea tästä tuesta. Tavoitteenamme on maksaa saamamme rahoitus takaisin moninkertaisesti luomalla kestävällä pohjalla oleva yritys, joka työllistää paljon ihmisiä ja edistää yhteiskunnan kannalta tärkeitä asioita.

Viime vuoden SXSW:stä seurasi paljonkin hyvää, ehkä yhtenä merkittävimpänä asiana Juho pääsi kirjoittamaan Shareableen, mikä on tuonut projektillemme paljon huomiota ja yhteydenottoja ja näillä näkymin myös konkreettisia yhteistyökumppaneita. SXSW:n seurausten ansiosta olemme olleet huomattavasti kytkeytyneempiä siihen, mitä maailmalla tapahtu erilaisten jakamispalveluiden rintamalla. Siinä on merkittävä ero, puuhaako jotain yksin Suomessa vai tunteeko olevansa osa maailmanlaajuista porukkaa, joka tekee duunia fiksumpien toimintamallien puolesta ja todennäköisesti tulee muuttamaan hyvin monen ihmisen elämää.

Tuota fiilistä vahvisti hyvin myös minun tämänvuotinen matkani South by Southwestiin eli SXSW-konferenssiin Austiniin, Texasiin. Jakamistalouden ympärillä pyörivä porukka jatkaa kasvuaan, ja tänä vuonna ohjelmassa oli useampikin paneelikeskustelu suoraan jakamistalouteen liittyvistä aiheista, minkä lisäksi Shareable järjesti myös yhdet iltabileet “jakamiskansalle”. Yksi merkittävä havainto matkalta olikin se, että USA:ssa kyseessä on pienen puuhastelun sijaan iso juttu, johon myös sijoittajat alkavat enenevässä määrin uskoa.

Vaikka matkalla luotujen yhteyksien konkreettiset seuraukset eivät ole vielä selkeitä, tuntuma on se, että on tärkeää luoda yhteyksiä porukkaan, joka selkeästi USA:ssa viitoittaa tietä, johon jakamistalous myös muualla maailmassa todennäköisesti etenee. Yksi esimerkki verkostojen voimasta on pian SXSW:n jälkeen julkistettu Projet Trust, joka kokoaa joukon jakamistalouden tunnetuimpia nimiä pohtimaan yhdessä, miten luottamushaasteet voidaan parhaiten ratkaista. Project Trustin porukasta puolet tapasin SXSW:ssä ja heistä melkein jokaisen kanssa ehdin hetken jutellakin.

Lyhyen juttelun merkitys ei toki ole massiivinen, mutta madaltaa kynnystä myöhempään yhteydenottoon huomattavasti. Ja koskaan ei tiedä mistä löytyy henkilö, joka innostuu tekemästämme niin paljon, että homma ottaa harppauksia eteenpäin. SXSW-kontakteista on löytynyt jo kaksikin henkilöä, joilla on kiinnostusta käyttää Kassia ohjelmistoalustana heidän omalle idealleen paikallisjakamispalvelusta. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoinen, ja ei kovinkaan ennalta arvattu suunta, jonka käytännön toteutettavuutta nyt selvitellään.

Tärkeimpinä tavoitteina reissulleni oli saada kontakteja niin muihin palvelutekijöhin, potentiaalisiin sijoittajiin, kuin myös median edustajiin, sekä levittää tietoisuutta Kassista. Kaikkien tavoitteiden osalta tulosta tuli, mutta missään ei vielä havaittavissa suuria läpimurtoja. Lopullinen hyöty selvinnee pikkuhiljaa, ja sen valossa voidaan harkita millaisin suunnitelmin seuraavan vuoden SXSW:tä lähestytään.

Viime vuonna meitä auttoi matkaan Tekesin TULI-rahoitus, tänä vuonna Start-Up Chile -ohjelman puitteissa käytössä oleva budjetti. Toivottavasti ensi vuonna yrityksellä on jo kassavirtaa siinä määrin, että matkaan voidaan lähettää vaikka useampikin edustaja. Sillä sen lisäksi, että SXSW-osallistumisessa piilee hitaasti avautuvia hyötyjä, siellä on myös todella hauskaa! Tästä pitivät huolen loistava Finnmob-talon porukka ja tapahtumaylitarjontaan ja ihmismassoihin peittyvä, yhtä aikaa musiikki-, elokuva- ja interactive-festivaaleja isännöivä Austin.
Vaikka iso osa yrityksen työstä ei startup-festaroimalla etene, on mahdollisuudet yhdistettyyn hyötyyn ja hauskanpitoon hyvä hyödyntää, sillä hyvän fiiliksen, innostuneiden ihmisten ja vapauden merkitys yrittäjän motivaatiossa on ainakin itselläni hyvin suuri. Tavoitteena kuitenkin loppupeleissä on tehdä yritystoiminnan avulla sekä omasta että muiden elämästä hiukan parempaa. SXSW tarjoaa elämän parantamiseen huikean, joskin myös hyvin uuvuttavan viikon, jonka hedelmiä toivottavasti saadaan kerätä vielä pitkin vuotta.

“Todellinen vapaus ei piile siinä, että on mahdollisimman paljon vaihtoehtoja joista valita, vaan se tavoitetaan helpoiten silloin, kun valinnanvaraa on vähän.”

Tämä Steve Hagenin sitaatti pysäytti minut lukiessani Garr Reynoldsin mainiota Presentation Zen Design -kirjaa. Lainaus oli poimittu sivulle, jolla käsiteltiin niinkin arkista asiaa kuin toimistotyöläisten ahdistusta Powerpointin monien toimintojen edessä. Reynoldsin argumentti oli, että parempaa jälkeä syntyy käyttämällä vain rajoitettua määrää toiminnallisuuksia. Jäin pohtimaan, mihin kaikkiin asioihin elämässä Hagenin sitaatti pätee.

Perinteisen länsimaisen ajattelun mukaan ihminen on sitä vapaampi, mitä enemmän vaihtoehtoja hänellä on. Suomalaisena olen omaksunut tämän käsityksen vahvasti osaksi arvomaailmaani jo lapsesta. Muistan järkytykseni hetkellä, jolloin nämä ajatukset ensimmäistä kertaa haastettiin.

Yläasteen englanninkirjan kappale käsitteli peittäviä kaapuja käyttäviä musliminaisia. He kuvasivat asuvalintaansa vapauttavaksi. Länsimainen nainen kamppailee monenlaisten ulkonäköönsä kohdistuvien paineiden kanssa. Moni käyttää paljon aikaa ja rahaa saadakseen ulkoisen olemuksensa vastaamaan paremmin omaa kokemustaan yhteiskunnan odotuksista. Burkhaan pukeutuva musliminainen on vapaa kaikesta tästä.

Toinen vastaava esimerkki ovat järjestetyt avioliitot. Niiden puolustajat käyttävät hyvin samankaltaisia argumentteja: ne poistavat kaiken länsimaisiin “parisuhdemarkkinoihin” liittyvän tuskan ja ahdistuksen ja helpottavat ihmisten elämää.

Kaltaiselleni tasa-arvon kannattajalle edellä kuvatut käsitykset ovat vaikeita paloja. Vaikuttaa siltä, että “itämainen” vapauskäsitys onkin lähempänä Hagenin (buddhalaisuudesta kertovassa kirjassa) esittämää ajatusta, jossa vapaus syntyy rajoituksista. Feministi voisi ajatella, että vapaus on näille ihmisille sitä, ettei heidän tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään. Mutta onko kenelläkään oikeutta sanella muiden puolesta, millaista vapautta näiden pitäisi haluta? Eikö vapaus ole lopulta subjektiivinen kokemus, jolloin vapaita ovat kaikki ne, jotka itsensä vapaiksi tuntevat?

Demokratian ongelma

“Demokratia on huonoin kuviteltavissa oleva valtiomuoto, lukuunottamatta kaikkia muita tähän mennessä keksittyjä”, tiesi Winston Churchill jo 1900-luvun alkupuoliskolla. Demokratian ilmeinen ongelma on, että vaikka periaatteessa valtaa on kaikilla yhtä paljon, suuri osa ihmisistä ei halua sitä, sillä valta tuo tunnetusti mukanaan vastuun. Vaihtoehtojen määrä ahdistaa, ja siitä halutaan eroon.

Niinpä valta kasautuu demokratiassa tietyille sen käytöstä kiinnostuneille tahoille. Koska demokratiassa valta on tilapäistä, nämä yksilöt keskittyvät usein rationaalisina toimijoina ensisijaisesti oman valtakautensa pituuden maksimointiin sen sijaan, että pyrkisivät tekemään koko yhteiskuntaa hyödyttäviä päätöksiä. Seurauksena järjestelmä toimii kankeasti ja reagoi hitaasti yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin.

Tehokkain mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä olisi teoriassa sellainen, jota hallitsisi “hyvä diktaattori”. Hän hyväksyisi kaikki uudet lait ja tekisi muut merkittävät päätökset. Päätösvalta olisi yksin hänellä, joten hallinto toimisi tehokkaasti, kun erimielisyyksistä ei tarvitsisi kiistellä. Hänellä olisi vahva näkemys siitä, mikä ihmisille on oikeasti parasta sekä takanaan riittävästi virkamieskoneiston tuottamaa puolueetonta tietoa. Hänen ei tarvitsisi miettiä vaalitaktiikkaa, joten hän voisi keskittyä yhteiskunnan kehittämiseen pidemmällä tähtäimellä. Ihmiset tuntisivat olonsa turvalliseksi, koska kokisivat kohtalonsa olevan luotettavissa käsissä. Vapautta tehdä valintoja ei ole, mutta sitä ei kaipaa, jos diktaattorin tekemät valinnat ovat riittävän monen ihmisen näkökulmasta riittävän hyviä.

Käytännössä ongelmaksi toki muodostuu se, että yksittäistä näin pätevää ja moraalista yksilöä on mahdotota löytää. Kaikki menneet diktaattorit ovat käyttäneet valtaansa häikäilemättömästi ja väärin. Platonin ratkaisuehdotus oli useammasta asiantuntijasta muodostuva viisaiden neuvosto, mutta siihen pätevät samat valintaprosessiin ja korruptioon liittyvät haasteet, ja lisäksi mukana seuraa joukko demokratian ongelmia.

Avoin vai suljettu, vapaa vai ennalta määrätty?

Vapaus ja avoimuus liitetään usein tiiviisti yhteen. Esimerkiksi Google mainostaa Android-mobiilikäyttöjärjestelmäänsä avoimuudella: sen lähdekoodi on kaikkien vapaasti ladattavissa ja käytettävissä. Vastaavasti Android-puhelimen käyttäjällä on suuria vapauksia muokata puhelimen toimintaa ja käyttöliittymän ulkoasua ja asentaa laitteeseensa juuri haluamiaan ohjelmia.

Applen lähestymistapa on päivastainen. Yhtiö kontrolloi tiukasti laitteidensa valmistusprosessia, käyttökokemusta ja sovelluskauppaa. Ostettuaan yhden Apple-laitteen käyttäjä on naimisissa iTunesin ja muiden Applen palveiden kanssa, ja vaihtaminen toisen valmistajan laitteeseen on hankalaa. Avoimuus ja vapaus eivät ole Applelle keskeisiä arvoja.

Silti juuri länsimaiset vapautta ihannoivat ihmiset – minä mukaan lukien – astuvat vapaaehtoisesti tähän järjestettyyn avioliittoon. Heidän perustelunsa kuuluu, että vaihtoehtojen vähyys parantaa heidän käyttökokemustaan. Laitteiden ja ohjelmistojen rajoitukset vapauttavat heidät käyttämään niitä tehokkaammin.

Näille ihmisille Steve Jobs oli hyvä diktaattori, joka oli niin näkemyksellinen, että tiesi mitä ihmiset haluavat paremmin kuin nämä itse. Tämä näkemyksellisyys oli olennaista uusien innovaatioiden synnyttämisessä. Kuten Henry Ford tunnetusti sanoi: “Jos olisin kysynyt ihmisiltä, mitä nämä haluavat, vastaus olisi ollut ‘nopeampia hevosia’”.

Jobsin visiot eivät olleet kaikkien mieleen, mutta hän ymmärsi tärkeimmän: riittää kun ratkaisu on toimiva 80 prosentin kannalta, sillä jos koittaa miellyttää kaikkia, ei kukaan ole lopulta tyytyväinen. Tästä ongelmasta ovat kärsineet Android-puhelimet: ne koetaan hieman kankeiksi, ohjelmat toimivat vain osassa puhelinmalleista ja haittaohjelmat leviävät. Avoimuus ja vapaus eivät tuota käyttäjille arvoa, vaan niistä on päin vastoin jopa haittaa.

Me olemme avoimuutta ja vapautta korostava yritys. Kassin lähdekoodin voi ladata ilmaiseksi verkosta ja palvelu sisältää paljon valinnanmahdollisuuksia, joilla omasta yhteisöstä voi tehdä juuri halutunlaisen. Emme kuitenkaan saa takertua liiaksi omiin idealistisiin käsityksiimme avoimuudesta ja vapaudesta. Nämä käsitteet ovat subjektiivisia, eri ihmiset kokevat niiden merkityksen eri tavoin.

Toisinaan myös meidän on kenties oltava hyvä diktaattori (tai vähintään viisauden neuvosto), joka ymmärtää ihmisten erilaiset kokemusmaailmat ja tehtävä ratkaisuja, jotka palvelevat mahdollisimman suurta joukkoa riittävän hyvin. Joskus se saattaa tarkoittaa rajoituksia avoimuudessa ja vapaudessa, ja silloin meidän on vain hyväksyttävä se.

I decided that my approach would not be that of a preacher, trying to convince everyone that collaborative consumption is the way of the future with an arsenal of graphs pointing towards the top-right and Power Point slides filled with buzz words. Instead, I wanted to set the stage for a discussion. I was going to introduce the crowd to the concept of the sharing economy and then let the conversation run loose. Hopefully I could note some key aspects of sharing, such as trust and convenience, and keep the conversation on track. To be honest, I was going to be testing our own hypotheses with my audience, as I wanted to see if they would come to the same conclusions as we have while designing Kassi.

This was my plan.

On Friday morning I arrived at Onnistamo 2012 in Hub Helsinki (formerly the offices of Rovio) to hear the introductory speakers. After the administrivia of the event we heard from various entrepreneurs and experts, such as Kate Bull, the main guest speaker and co-founder of The People’s Supermarket, and Tony Tavi of Herb Basics. While each speaker did impress me and I found all of them interesting, I was looking forward to the more unofficial program and getting to talk to people directly (which most would agree is the best part of any conference).

Soon it was time for my workshop and as I was getting the technical side of the presentation ready, people were starting to arriving in my small meeting room. It quickly became clear that my audience was completely Finnish and having the workshop in English would have been rather somewhat corny. So we improvised and held the workshop in Finnish and I was forced to wave my English notes and presentation material goodbye.

After my initial rant talking about access over ownership and giving examples of some companies in the field, I opened the floor to discussion. I asked people to voice their first impressions about the idea of sharing. What obvious benefits do you see in collaborative consumption? What problems do you see with the sharing economy? How do you think sharing should be done to make it efficient, safe and fun? I would like to list some of the key points that were addressed over the conference.

Convenience. Sharing needs to be easy. The whole thing boils down to a simple equation: if it is easier to buy a new item than borrow it, one will buy the item. If the value of the time and effort used to borrow an item is more than the monetary value of simply buying it, collaborative consumption will never be able to flourish.

Sustainability. This was a point I had not really focused on before. A woman from the Helsinki Metropolitan Area Reuse Centre noted that if you need to drive to the other side of town every time for an item, you are not acting sustainably. Driving may prove to be more costly to the environment than simply owning the item yourself. This idea ties in with convenience and, more specifically, location. People need to be sharing with those around them.

Trust. This is a well-covered topic in the area of collaborative consumption and something that many startups are trying to solve. In the past when people lived in smaller communities and knew their neighbours, we trusted people. It was the norm to trust someone until proven otherwise. It was also commonplace to use items collaboratively in those communities because of that trust. Now as those small village communities are rare and we live without knowing our neighbours, we need to start building trust through technology in order to facilitate the same behaviour we were used to. How does this happen? Ebay does it through constant peer review. Some startups are talking about reputation as a currency that can be measured through a sophisticated algorithm tracking our activities online. How about your Facebook friends? Do you trust them?

I was happy to see that when I presented my own views they were met with general consensus and optimism. Kassi focuses on already existing communities that also share a geographical location (universities, offices and neighborhoods mainly). This allows us to solve those three points rather well. Trust is built through the community that exists without the aid of the Internet. You may not know the person borrowing your bicycle pump, but you may have a friend or two in common from your office. It also helps the convenience factor as members share a physical location they visit regularly, like a campus. Similarly the sustainability factor is addressed, as you never should need to go far for your item.

All in all, I was extremely pleased with the conference. I met fascinating people and had many interesting and illuminating discussions throughout the two days which really made me think about my our business in a new way. I was happy to see that social entrepreneurship has such a heavy presence in Finland and that people are passionate about what they are doing. Everyone in Onnistamo 2012 is connected by the will to make a positive change on society and creating something more than a business.

I will be writing more about what I learned in the following weeks. My next post will be discussing the differences between corporate social responsibility and social enterprises and how social entrepreneurs can use soft power to leverage themselves.

Järjestetyn ohjelman lisäksi käynnissä on ollut tiukka asunnon etsintä, joka näillä näkymin huomenna saadaan päätökseen vuokrasopimuksen allekirjoituksen myötä. Kaikki tämä ympäriinsä juokseminen on varmistanut, että normaali töiden edistäminen on jäänyt ensimmäisinä viikkoina hyvin vähälle, mutta nyt alkaa jo kalenterissa näyttää hiukan rauhallisemmalta.

Tavoitteenamme Chilen ohjelman suhteen on saada Kassi käyttöön mahdollisimman laajasti täällä ja toivottavasti saada joku paikallinen innokas henkilö jatkamaan sanoman levittämistä vielä senkin jälkeen kun palaamme Suomeen, näillä näkymin elokuussa. Tavoitteen täyttämiseen on käytössä tavallista enemmän työvoimaa, sillä samalla Aalto on Waves -laivalla Etelä-Amerikkaan reissannut Anna Korolyuk liittyy Kassin Chile-tiimiin toukokuuhun asti, kunnes palaa Suomeen jatkamaan jatko-opintojaan. Tämän lisäksi on suunnitelmissa käyttää osa ohjelman tarjoamasta budjetista paikallisen avun palkkaamiseen. Tarkoitus on saada Kassi käännettyä espanjaksi sekä saada hiukan tukea myyntiin, joka yksin meidän kahden espanjantaidoilla voisi tässä maassa olla turhan haastavaa. Tuntuu itseasiassa hyvinkin jännittävältä ottaa seuraava askel yrityksen kasvun tiellä ja tehdä ensimmäinen työpaikkailmoitus. Vielä jännittävämpää on ollut saada siihen jo kaksi vastausta. Huomenna tavataan ehdokkaista ensimmäinen. Toivotaan, että Chileläisistä löytyy intoa ja ainesta uudistamaan tämän maan jakamiskulttuuria!

Start-Up Chile yhteisölle avatun Kassin mainostusta

Kokonaisuutena vaikutelma Start-Up Chilestä on erittäin lupaava. Ohjelmaan aikaisemmin saapuneilta on kuullut pääasiassa hyvin positiivista kommenttia, lukuunottamatta luvattujen rahojen saamiseksi tarvittavaa byrokratiaa. Me emme siihen vielä ole pääseet käytännön tasolla tutustumaan, joten säästetään omakohtaiset kommentit myöhemmäksi. Ilmeisesti hankaluuksissa on kyse lähinnä siitä, että maassa on valtavasti lainsäädäntöä korruption kitkemiseksi, ja jos valtion rahoja jaetaan sieltä täältä tulleille startupeille mitä erilaisimpia kuitteja vastaan, on virkailijakoneisto ilmeisesti helisemässä. Hankaluuksista huolimatta lakiviidakko ilmeisesti myös ajaa asiansa sillä Chile on kuulemma Etelä-Amerikan vähiten korruptoitunut maa, mikä on täällä liiketoimintaa aloittelevan kannalta varsin positiivinen asia.

Meetup, aiheena käyttäjien hankinta

Lisää raporttia on luvassa Chilen suunnalta, kunhan saadaan myös projektin puolella jotain tapahtumaan. Keväälle on ideoita vaikka kuinka ja selkeänä haasteena onkin työnjaon organisointi niin, että nyt hiukan isompi tiimimme toimii tehokkaasti, eikä pahoja pullonkauloja pääse syntymään. Maantieteellinen ja aikavyöhykkeellinen etäisyys luo omat haasteensa, mutta antaa toisaalta myös mahdollisuuksia. Kevään (tai täkäläisen syksyn) aikana selviää kuinka hyvin mahdollisuudet pystytään hyödyntämään.

Tavoitteet vuodelle 2012

Kuluvana vuonna saavutimme monta merkittävää tavoitetta: yrityksen perustaminen, ensimmäiset asiakkaat ja ensimmäiset oman yrityksen tililtä itselle maksetut palkat.

Asiat etenevät parhaiten, kun tavoitteet pystyy laittamaan mahdollisimman konkreettiseen muotoon. Se liikeidea, joka vielä vuosi sitten oli selkeästi hahmottomampi ja epäselvempi, on nyt jäsentynyt merkittävästi. Tiedämme missä olemme ja mihin haluamme päästä.

Tässä kymmenen konkreettista tavoitetta ensi vuodelle. Ensimmäiset kolme koskevat Kassin kehitystä, seuraavat kolme liikevaihtoa, sitä seuraavat kaksi kansainvälistymistä ja viimeiset kaksi rahoitusta. Tavoitteet eivät ole prioriteettijärjestyksessä.

1. Yhteisön perustaminen verkon kautta. Tähän mennessä olemme myyneet Kassia suoraan kouluille, yrityksille ja kaupungeille, ja pystyttäneet niille valmiiksi kustomoituja yhteisöjä. Palvelun laajempi levinneisyys vaatii tämän prosessin nopeuttamista. Kenen tahansa pitää voida perustaa yhteisö ja maksaa sen ylläpidosta helposti verkon kautta.
2. Facebook Connect. Facebookin ja Kassin ominaisuuksien yhdistäminen parantaa palveluamme monin tavoin: se lisää helppokäyttöisyyttä muun muassa nopeuttamalla rekisteröitymisprosessia, vahvistaa luottamusta käyttäjäyhteisössä mahdollistamalla kaveriverkoston hyödyntämisen, ja tehostaa Kassin “viraalia” leviämistä.
3. Kassin mobiiliversio. LeWeb-konferenssin syksyn teema oli “social, local, mobile”, eikä syyttä: näille kolmelle alueelle keskittyvän tämän hetken merkittävimmät teknologiainnovaatiot. Kassin mobiiliversio on tarpeen monesta syystä: sen kautta on kätevä lisätä uusia kuvallisia ilmoituksia, selata lähialueen tarjontaa ja saada reaaliajassa tieto toisten käyttäjien lähettämistä viesteistä.
4. Ensimmäinen maksava yritysasiakas. Ensimmäinen merkittävä askeleemme kohti yritysmaailmaa oli HTC Keilaniemen ilmaisen pilotin aloitus syksyllä. Vuonna 2012 meidän on todistettava, että yritykset ovat kiinnostuneita myös maksamaan tuotteestamme rahaa.
5. Ensimmäinen maksava korkeakouluasiakas. Aalto-yliopisto on tavallaan sellainen jo nyt, mutta koska aloitimme sieltä, sitä ei lasketa. Ensi vuonna meidän pitää osoittaa, että muutkin koulut ovat valmiita maksamaan Kassista.
6. Ensimmäiset paikalliset mainostajat. WDC-hankkeemme rahoitus jatkuu vain ensi vuoden, ja sen jälkeen kaupunginosayhteisöt pitää rahoittaa muilla tavoilla. Luonnollinen keino tähän on mainonta. Pyrimme tavoittamaan paikalliset palveluntarjoajat, jotka etsivät uusia tapoja tavoittaa lähialueen asukkaita.
7. Ensimmäinen kukoistava kansainvälinen kassiyhteisö. Muutamia yhteisöjä on jo perustettu ulkomaille, mutta toistaiseksi niitä on markkinoitu vain vähän, eikä suurta käyttäjäryntäystä ole tapahtunut. Ensi vuonna tarkoitus on laajentua toden teolla myös Suomen ulkopuolelle.
8. Ensimmäinen ei-suomalainen maksava asiakas. Tämä seuraa itsestäänselvästi edellisestä. Liiketoimintamallimme on todettu toimivaksi, seuraavaksi on todistettava että se skaalautuu myös Suomen ulkopuolelle.
9. Ensimmäinen rahoituskierros. Elokuussa totesimme, ettei rahoituksen hankkiminen ole prioriteettilistallamme ykkösenä, eikä se ole sitä edelleenkään. Mutta meidän visiomme on iso (siitä lisää tämän postauksen jälkimmäisessä osassa), ja sen toteuttamiseksi tulemme tarvitsemaan paljon resursseja, mm. tiimin kasvattamiseen. Kuten Antti pohdiskeli aiemmassa kasvuyrittäjyyttä käsittelevässä postauksessamme: “Miksi tehdä vain vähän hyvää, jos voi tehdä paljon?” Jos meillä on enemmän resursseja, saamme aikaan enemmän. Siksi pyrimme hankkimaan ulkopuolista rahoitusta ensi vuoden aikana.
10. “Advisory board”. Tämä liittyy edelliseen kohtaan. Jos haluamme saada aikaan isoja asioita, ei pelkkä nuoruuden into riitä. Tarvitsemme myös alalla jo pitkään olleiden toimijoiden näkemystä ja kokemusta. Tulevan rahoittajamme pitääkin olla henkilö, joka ymmärtää visiomme ja haluaa edistää sen toteutumista paitsi antamalla meille rahaa myös tarjoamalla käyttöömme kokemuksensa ja kontaktinsa.

Näitä konkreettisia tavoitteita kohti tulemme ponnistelemaan tulevana vuonna. Seuraavaksi vielä hieman lisää siitä, mitkä ovat niitä vielä suurempia ja tavoitteita toimintamme taustalla.

Visiona jakamistalouden valtavirtaistaminen

Ensi vuoden suunnitelmia miettiessämme olemme myös samalla pyrkineet kirkastamaan omaa kuvaamme siitä, mitä Kassi tulee pidemmällä tähtäimellä olemaan. Kuten tämän hetken suosikkiajattelijani startup-maailmassa, robottidinosaurus FAKEGRIMLOCK kiteyttää, startup-yrityksessä on kyse ennen muuta maailmaa muuttavasta visiosta.

Me uskomme, että käsissämme on konsepti, joka tulee muuttamaan maailmaa ja etenkin sitä tapaa, jolla ihmiset kuluttavat tavaroita ja palveluita.

Visiomme lähtökohtana on olettamuksemme siitä, mihin maailma on menossa. Siinä avainsana on jakaminen. Me uskomme, että tulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat entistä vähemmän kiinnostuneita omistamisesta, ja pyrkivät sen sijaan jakamaan olemassaolevia resursseja keskenään mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on hyödyllistä sekä ympäristön että ihmisten itsensä kannalta, ja uusi teknologia vähentää jatkuvasti jakamiseen liittyvää vaivaa. Eikä kyse ole kommunismistä tai antikapitalistisesta hippeilystä: jakamistalouteen liittyvän markkinan kooksi on arvioitu jopa 100 miljardia dollaria.

Facebook on erinomainen ja kaikille tuttu palvelu digitaalisten sisältöjen jakamiseen. eBay puolestaan on niin ikään kaikkien tuntema kansainvälinen toimija, joka fokusoi fyysisten tuotteiden – tavaroiden – välittämiseen ihmiseltä toiselle. eBayn fokuksessa ovat kuitenkin nimenomaan tuotteet, jotka liikkuvat kätevästi postitse. Huonommin eBayhin sopivat tuotteet ja palvelut, joiden jakamiseen vaaditaan ihmisten kohtaaminen – oli kyseessä sitten tavaran lainaaminen, tietokoneongelmissa auttaminen tai kimppakyydin järjestäminen. Näiden resurssien välittämiseen ei ole olemassa kansainvälistä, kaikkien tuntemaa palvelua, joka olisi pystynyt saavuttamaan riittävän kriittisen massan. Tämän tyhjiön me aiomme täyttää.

Koska kyseessä on näinkin suuren mittaluokan haaste, emme toki ole tavoitteemme kanssa yksin. Tuhannet muut startupit lähestyvät samaa ongelmaa eri tulokulmista. Tyypillisesti ne aloittavat yhdestä tietystä resurssista, kuten vaikkapa työkalujen lainaamisesta tai kimppakyydeistä, ja pyrkivät laajentamaan siitä.

Meidän lähestymistapamme on erilainen. Mielestämme ihmisten kohtaamista vaativassa resurssien jakamisessa on kolme keskeistä kohtaa, joiden pitää toimia, jotta siitä voi tulla valtavirtaa: 1) Minulla pitää olla tieto siitä, että joku toinen pystyy tarjoamaan minulle tarvitsemani asian, 2) “Transaktiokustannukset” (esimerkiksi palveluntarjoajan luokse liikkumiseen kuluva aika tai omien resurssien tarjolle laittaminen) eivät saa olla liian korkeat ja 3) Minun pitää voida luottaa palveluntarjoajaan tai -pyytäjään.

Kassin ratkaisu kaikkiin näihin ongelmiin on konteksti. Me näemme maailman, jossa mahdollisia ovat muun muassa seuraavat skenaariot.

1. Olen lähdössä pyöräretkelle, mutta polkupyöräni rengas on tyhjentynyt, eikä minulla ole pumppua. Tarkistan kännykälläni, josko joku 400 hengen taloyhtiössäni asuvista naapureista omistaisi pumpun. Löydän kaksi osumaa, joista toinen sattuu olemaan kotona. Nopea soitto, ja pääsen hyppäämään pyörän selkään.

2. Tarvitsen koiralleni hoitajan ulkomaanmatkan ajaksi. Teen haun naapurustoni asukkaista, jotka tarjoavat koiranhoitopalvelua ja huomaan, että minulla on yhden heistä kanssa kuusi yhteistä kaveria Facebookissa. En tunne kyseistä henkilöä, mutta tälle Kassissa annettujen suositusten ja yhteisten kaverien ansiosta uskallan luottaa koirani hänelle.

3. Autoni menee rikki ja päätän, etten osta vielä uutta, vaan kokeilen autotonta elämää. Työmatkani on kuitenkin hankalasti kuljettavissa julkisilla. Teen haun työkavereideni tarjoamista kimppakyydeistä ja huomaan, että kaksi heistä asuu lähellä minua. Perustamme kimppakyytiringin.

Kassissa toimitaan aina tietyssä kontekstissa, joka voi olla esimerkiksi taloyhtiö, koulu, työpaikka tai asuinalue. Konteksti ratkaisee kriittisen massan ongelman: jos haluan myydä koulukirjani, en tarvitse palvelua jossa on 10 miljoonaa käyttäjää, vaan riittää jos siinä on 1000 opiskelijaa samasta koulusta. Konteksti ratkaisee transaktiokustannusten ongelman: yhteinen opiskelu- tai työpaikka on hyvä kohtaamispaikka, ja taloyhtiö tai naapuruston ihmiset asuvat riittävän lähellä. Ja konteksti ratkaisee myös luottamuksen ongelman: omaan naapuriin, opiskelu- tai työkaveriin luottaa heti enemmän kuin tuntemattomaan.

Tulevaisuudessa ihmiset voivat sujuvasti vaihtaa Kassissa eri kontekstien välillä, mikä mahdollistaa edellä kuvatut toimintamallit.

Kontekstit ovat hyödyllisiä myös yrityksemme liiketoiminnan kannalta. Voimme liittää tiettyihin konteksteihin erityisominaisuuksia ja tarjota näin esimerkiksi yliopistoille ja yrityksille tehokkaan sisäisen markkinapaikan. Markkinapaikan ilme voi olla yritysilmeen mukainen ja sinne pääsee vain yrityksen käyttäjätunnuksella. Koska meidän ei tarvitse alkuvaihdeessa keskittyä kriittisen massan keräämiseen, vaan voimme mennä yhteisö kerrallaan ja veloittaa niitä edellä kuvatuista erityisominaisuuksista, emme ole yhtä riippuvaisia riskirahoituksesta kuin monet muut kuluttajille suunnatut palvelut.

Kaikissa konteksteissa (esimerkiksi kaupunginosissa) premium-ominaisuudet ja vuosimaksut eivät ole mielekkäitä. Näissä voimme sen sijaan hyödyntää paikallista mainontaa. Tavoitteenamme on aktivoida paikalliset pienet kivijalkayritykset, jotka voivat hyödyntää kontekstia ja tarjota palveluitaan juuri haluamalleen kohderyhmälle. Koska Kassin tavoitteena on kestävän kehityksen edistäminen, mainonta ei voi olla millaista tahansa. Pyrimmekin tarjoamaan näitä mainospaikkoja nimenomaan lähipalveluiden tarjoajille, ruokapaikoista partureihin ja pyöräkorjaamoihin. Tällainen mainonta on hyödyllistä kaikille: asukkaat saavat tietoa lähialueen palveluista ja palveluntarjoajat asukkaita eikä luonto kärsi.

Edellä kuvattu visio edustaa sellaista maailmaa, jossa me haluamme elää ja jonka eteen me haluamme tehdä töitä.

Huikeita reissuja

Viime vuoden päätteeksi kirjoitin tässä blogissa työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Tänä vuonna on tehty paljon töitä, mutta myös saatu hienoja kokemuksia. Yksi upeimmista työn mukanaan tuomista asioista on ollut mahdollisuus tehdä töitä eri puolilla maailmaa ja osallistua samalla kiinnostaviin tapahtumiin. Mieleen jäivät muun muassa omat reissuni SXSW-konferenssiin Austiniin sekä syksyinen pitkä oleskeluni Ranskassa ja pääsy mukaan LeWebiin. Antti puolestaan matkaa parhaillaan Etelä-Amerikan halki osallistuakseen ensi keväänä Chilen startup-ohjelmaan.

Eikä pidä unohtaa kotimaanmatkailua: keväällä ajoimme Antin kanssa Suomen kaupunkeja ristiin rastiin, toinen vuorotellen ratissa ja toinen läppärillä seuraavan tapaamisen esityskalvoja kyhäten. Reitin varrella tulivat tutuiksi muun muassa Kouvola, Lahti, Tampere, Jyväskylä ja Pori.

Matkailun ekologista puolta ei toki pidä unohtaa, eikä reissaaminen ole meille itsetarkoitus. Mutta jos pysymme kotimaassa, meillä ei ole mahdollisuuksia tehdä Kassista sellaista kansainvälistä menestystarinaa, jollaiseksi uskomme sillä olevan mahdollisuuksia.

Kassi kehittyi

Lähdimme alkuvuodesta myyntityöhön “minimun viable product” -ajatuksella, eli ideana oli, että uusia ominaisuuksia kehitetään vasta siinä vaiheessa, kun niiden tarve on validoitu asiakaskokemusten perusteella. Pääpaino oli siis asiakashankinnassa, mutta sen lomassa ehdimme sentään jonkin verran tehdä tuotekehitystäkin, ja Kassi on nyt parempi palvelu kuin vuosi sitten.

Tärkein uusi ominaisuus oli alkuvuodesta julkaisemamme yhteisömalli, joka on koko liiketoimintakonseptimme perustana. Sitä on kehitetty vuoden kuluessa edelleen. Syksyllä julkaisimme mahdollisuuden luoda suljetumpia yhteisöjä esimerkiksi kutsumekanismin tai sähköpostivarmistuksen avulla. Loppuvuodesta olemme kehittäneet yhteisön ylläpitäjän mahdollisuuksia hallita palvelua muun muassa lisäämällä uutisia ja kyselyitä.

Yhteisömallin lisäksi toinen merkittävä uudistus oli karttatoiminnallisuus, joka teki Kassista viimein paikkatietoisen palvelun. Karttaa voi ihmetellä esimerkiksi Aallon Kassin sivuilta. Karttatoiminnallisuudelta kiitos kuuluu kahdelle uutteralle opiskelijaryhmälle, jotka paiskivat meille töitä keväällä Aalto-yliopiston kurssin puitteissa.

Tiimi kasvoi

Vielä vuoden alussa tiimimme oli tasan kahden perustajajäsenemme kokoinen. Loppukesästä mukaan liittyi Niklas, ja keväällä Chilessä työt Kassin parissa aloittaa Anna. Tutkimme myös parhaillaan mahdollisuuksia palkata Chilestä saamillamme rahoilla vielä hieman lisää tilapäistä työvoimaa kevään kiireitä helpottamaan.

Ydintiimin lisäksi suuri kiitos kuuluu vapaaehtoisille kumppaneillemme eri puolilla maailmaa, jotka ovat vuoden aikana tehneet arvokasta työtä ja kääntäneet Kassin muun muassa venäjäksi, kreikaksi ja hollanniksi.

Yritys pystyyn

Vuoden alussa olimme vielä Aalto-yliopiston palkkalistoilla, ja välissä elantoa haalittiin monin erilaisin keinoin. Lopulta lokakuun alussa laitoimme paperit kaupparekisteriin, ja Avoin Interactive Oy merkittiin yritystietojärjestelmään.

Avoin yritys ei ole tähän mennessä ollut tähän mennessä aivan niin avoin kuin olimme alussa ajatelleet. Tähän on useita syitä, jotkut parempia, toiset huonompia. Tärkeimmäksi syyksi sille, että osa asioista on jäänyt raportoimatta, arvioin yksinkertaisesti ajankäytön: mitä paremmin yritystoiminta sujuu, sitä vähemmän riittää aikaa blogin kirjoittamiselle. Toivottavasti onnistumme ensi vuonna parantamaan myös tässä asiassa.

Yli 50 postauksen ja vajaan puolentoista vuoden jälkeen olemme havainneet, että avoimuus kannattaa. Moni kiinnostava kontakti on saanut alkunsa blogimme kautta. Blogimme lukijoita eniten kiinnostavia postauksia puolestaan ovat selvästi olleet ne kaikkein avoimimmat ja rehellisimmät, kuten kesän työttömyysturvapohdinnat ja vastoinkäymisten raportoinnit. Pyrimme noudattamaan valitsemaamme linjaa ja puhumaan ikävistäkin asioista myös jatkossa.

Ensimmäiset asiakkaat

Lopuksi vielä se kaikkein tärkein: olemme todistaneet, että liiketoimintakonseptillamme on mahdollista ansaita rahaa. Loppuvuodesta varmistimme ensimmäiset asiakkuutemme, lähetimme ensimmäiset laskut ja maksoimme itsellemme ensimmäistä kertaa palkkaa omasta yrityksestämme.

Olemme oppineet tämän vuoden aikana paljon siitä, millaisia tarpeita asiakkailla on, ja miten tällaista tuotetta kannattaa myydä. Alkuvuodesta lähdimme tarjoamaan Kassia monille tahoille (kävimme läpi yhteensä yli 50 yliopistoa, ammattikorkeakoulua ja kaupunkia) varsin raskaana pakettina, johon kuului käyttöönottomaksu ja heti alussa tehtäviä kustomointitöitä. Pian kuitenkin huomasimme, että Aallon esimerkki ei yksin riitä, vaan meidän on osoitettava jokaiselle uudelle taholle, että Kassi toimii myös heidän tapauksessaan. Päätimme tarkistaa strategiaamme ja aloimme tarjota täysin muokkaamatonta, täysin Aallon palvelua vastaavaa Kassia ilmaisiin pilottijaksoihin. Tämä lähestymistapa on ollut selvästi toimivampi.

Meillä on tällä hetkellä viisi varmistunutta maksavaa asiakasta. Suomen Omakotiliitto tarjoaa Kassin kauttamme kaikille 265 paikallisyhdistykselleen ja yli 75 000 jäsenelleen vuoden 2012 alusta alkaen. Järjestimme liitolle ilmaisen pilotin Korsossa ja Salossa ja asukkailta tuli niin hyvää palautetta, että liitto päätti tehdä kanssamme sopimuksen. World Design Capital 2012 -hankkeemme Kaupunginosista kyläyhteisöjä sai vastakaikua Helsingissä ja Lahdessa, ja molemmat kaupungit lähtivät rahoittamaan pilottiamme, jossa Kassi otetaan ensi vuoden alussa käyttöön molemmissa kaupungeissa, kummassakin kolmessa kaupunginosassa. Helsingissä kaupunginosat ovat Kallio, Pikku Huopalahti ja Pitäjänmäki, Lahdessa taas Karisto, Mukkula ja Ankkuri. Lisäksi Kampin Hoas-talojen asukastoimikunta päätti hankkia Kassin talojen asukkaiden käyttöön ensi vuodeksi. Viides “asiakas” on Aalto-yliopiston OtaSizzle-projekti, joka maksaa meille Kassin ylläpidon jatkamisesta Aallossa. Näiltä tahoilta saatava yhteenlaskettu varmistunut liikevaihtomme tämän ja ensi vuoden ajalta on hieman alle 30 000 euroa.

Näiden tahojen lisäksi ilmaisia pilotteja on käynnissä tällä hetkellä muun muassa Savonia-ammattikorkeakoulun kampuksella sekä ensimmäisenä yrityspuolen avauksenamme HTC Keilaniemen yrityspuistossa. Toiveissamme on nähdä Kassi keväällä myös Helsingin yliopiston opiskelijoiden käytössä. Suunnittelupöydällämme on myös paljon uusia ideoita Kassin mahdollisista sovelluskohteista, niistä lisää myöhemmin.

Innolla uuteen vuoteen

Kun aloitimme tämän blogin syksyllä 2010, meillä ei ollut vielä mitään tietoa siitä, onko liiketoimintakonseptimme millään tavalla järkevä. Vaikka matkalla on ollut myös vastoinkäymisiä, tämä vuosi on todistanut, että oletuksemme ovat osuneet oikeaan: tarjoamallemme palvelulle on tarvetta, ja on myös olemassa tahoja, jotka ovat siitä valmiita maksamaan. Näillä eväillä on hyvä jatkaa tulevaan vuoteen. Seuraavassa postauksessa tullaan valottamaan tarkemmin niitä visioita, joita meillä on tulevaisuuden varalle.

Avoin yritys toivottaa kaikille lukijoilleen rauhaisaa joulunaikaa!

Vaikka parin viikon opiskelijaristeily Atlantilla ei ehkä kuulostakaan tehokkaimmalta tavalta edistää tuoreen firman eteenpäin menoa, totesin heti reissumahdollisuudesta kuullessani, että mukaan on päästävä, jos se vain jotenkin järkevästi onnistuu. Matkaan lähtö järjestyi ja nyt olen jo kuukauden verran ollut ollut tien (tai aaltojen) päällä ja raportoin seuraavassa hiukan siitä, millä tavoin tästä reissusta voi koitua firmallemmekin hyötyä.

Päämotivaationa matkaan lähtemiselle ei siis ollut käytännön hyöty, vaan suuri innostus reissaamiseen ja aiemmat hyvät kokemukset vastaavanlaisilta porukkamatkoilta. Itseasiassa yksi merkittävä yrittäjyyden motivaatio minulle on juuri tällaisen joustavuuden mahdollistaminen, eli pitkätkin reissut ovat mahdollisia, ja lomailun ja työnteon yhdistäminen on enemmän itsestä kuin sijainnista kiinni.

Hetken ajan Avoin Interactiven Suomen edustus oli hiukan heikoilla Juhon ollessa Ranskassa, Niklaksen Irlannissa ja minun matkalla Brasiliaan. Fyysisen edustuksen puutteesta ja pitkistä etäisyyksistä huolimatta hommat ovat hoituneet hyvin ja yhteydenpito sujunut kohtuullisen jouhevasti. Reissuihmisenä olen kyllä suuresti kiitollinen Internetille ja sen mahdollistamille paikkariippumattoman yrittämisen muodoille. Jopa keskeltä Atlanttia olisi internetyhteys tarvittaessa järjestynyt, mutta onneksi tuota kallista kaistaa ei tarvinnut käyttää, vaan valtameren ylityksen aiheuttama viiden päivän yhtäjaksoinen internet-pimento sai lepuuttaa mieltä rauhassa.

Vaikka kyseessä siis ei ole varsinainen työmatka, koituu reissusta monta potentiaalista hyötyä myös firmalle. Yksi käytännön hyöty on, että matkan virallinen osuus päättyi Sao Pauloon, joka on Suomesta katsoen melkein Chilessä. Käytännössä matkaa on toki vielä yhden mantereen poikki, mutta joka tapauksessa reissun aikataulu ja suunta osui ilahduttavan hyvin yhteen Start-Up Chile ohjelman kanssa.

Yksi merkittävimmistä Start-Up Chilen tarjoamista hyödyistä jatkon kannalta saattaa olla ohjelman tarjoamat verkostoitumismahdollisuudet, ja loistavaa verkostoitumista on tarjonnut myös Aalto on Waves. Vaikka matkaan lähtijöistä osa onkin ennestään tuttuja, on tuohon 110 hengen seikkailuhenkiseen joukkoon mahtunut monta mielenkiintoista uutta tyyppiä, ja oman porukan lisäksi matkalla on ehtinyt erilaisten vierailujen kautta tutustua myös paikallisiin.

Verkostoitumisen lisäksi matkan varrelle on mahtunut myös monta tilaisuutta levittää tietoa Kassista ja jakamistaloudesta yleisemminkin. Ensimmäinen loistotilaisuus tarjoutui jo laivamatkan aikana, kun pääsin puhumaan TEDx Aalto University -seminaariin joka järjestettiin laivan matkatessa Brasilian rannikkoa Recifestä etelään. TEDx:ssä puhuminen oli hieno tilaisuus niin esiintymiskokemuksen kuin viestin levittämisenkin kannalta. Videon pitäisi tulla nettiin ennen pitkää ja linkitämme siihen myös tästä blogista heti kun mahdollista.

TEDx:n lisäksi laivassa järjestettiin myös muuta asiaohjelmaan, muun muassa liuta mielenkiintoisia kursseja. Vaikka en enää opintopisteitä tarvitsekaan, osallistuin Law and Technology -kurssille, sillä aiheena ollut Creative Commons lisenssi on Avoin Interactiven kannalta varsin olennaista tietoutta. Kurssilla kävikin ilmi, että vaikka olemme yrittäneet tehdä asiat oikein, puuttuu viittauksistamme Creative Commons lisensoituun materiaaliin mm. teoksen nimi. Teoriassa tekijä voi haastaa Creative Commons materiaalia väärin käyttäneet oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta, mutta käytännössä tällaista ei vielä kuulemma ole tapahtunut kuin räikeimmissä tapauksissa (esim. ei-kaupalliseen käyttöön lisensoitujen kuvien käyttö muotilehdessä). Joka tapauksessa kurssin opeilla siivitettynä aiomme tehdä Creative Commons kuvien käytön jatkossa oikein, ja myös lisätä lisenssitiedot tämän blogin sisällöstä selkeämmin esille. Viittausohjeissa voisi olla aihetta jopa uuteen blogikirjoitukseen, edellisen CC-jutun jatkoksi.

Kahden viikon huikean laivamatkailun jälkeen saavuimme Rio de Janeiroon, jossa muun muassa pidettiin paikallisella yliopistolla Open Talks About Creative Entrepreurship -tilaisuus. Siellä sekä Aaltolaiset että paikalliset kertoivat projekteistaan. Kassi oli toki mukana esittäytymässä ja saikin hyvää palautetta ja muutaman kiinnostuneen kyselijän esityksen jälkeen. Leviämisstrategiamme mukaisesti haussa on paikallisia tyyppejä, joilla olisi kiinnostusta Kassin kääntämiseen ja paikalliseen promoamiseen. Vielä niitä ei yleisöstä löytynyt, mutta kun sanaa levittää, tulee innostuneitakin vastaan yllättävissä paikoissa.

Matkan virallinen osuus päättyi Sao Pauloon, joka on Brasilian yritysmaailman keskus. Lähes 20 miljoonan ihmisen kaupunki tuntuu Suomalaisen näkökulmasta järjettömän kokoiselta, mutta hyvin sieltä pystyi mielenkiintoisia paikkoja löytämään. Ohjelmassa oli muun muassa yritysvierailu Plataformatec firmaan, joka on niittänyt mainetta Ruby-yhteisössä suosituilla avoimen lähdekoodin Rails-laajennuksillaan. Kassikin käyttää Plataforman Deviseä, ja itseasiassa juuri Devisen ohjetta lukiessani sain idean ottaa tähän Brasilialaisfirmaan yhteyttä ja kysyä mahdollisuutta yritysvierailuun.

Vierailu jätti todella positiivisen kuvan tuosta 12 hengen tiimistä joka huokui tiukkaa Rails-osaamista vanhaan lastenvaatekauppaan rakennetussa sympaattisessa toimistossaan. Tämänkään kontaktin mahdollisia myöhempiä hyötyäja on vaikea arvioida, mutta aina se ei ole olennaista kun kontaktien luominen jo itsessään on hauskaa. Iltaa jatkettiin lähibaarissa 8 Aaltolaisen ja 4 Plataformalaisen voimin paikallisiin ruokiin ja juomiin tutustuen.

Yliopistovierailu kuului ohjelmaan myös Sao Paulossa. Itseasiassa täällä on järjestetty peräti kolmepäiväinen tapahtuma, jossa on esillä matkan tuotoksia valokuvien, piirrosten, videoiden ja esitysten avulla. Myös pari laivalle vedetyistä TEDx puheista esitettiin yliopistolla uudestaan, muun muassa minun vetämä jakamistalouden noususta kertova esitys. Paikallisten osuus yleisössä oli harmittavan pieni, mutta uskomattomia tyyppejä mahtui siihenkin joukkoon. Kävi nimittäin ilmi, että minua ennen puhunut Sao Paulon yliopiston tutkija oli yöpynyt luonani 7 vuotta sitten. Hän oli tullut Suomeen tutkijavaihtoon VTT:lle ja kyseli silloin pariksi yöksi majapaikkoja Hospitalityclubin jäseniltä ennen oman kämpän saamista. Aika mahtava esimerkki jakamispalveluiden yhteisöllistävästä voimasta! Jakamalla hiukan, voi saada uusia ystäviä, joihin voi törmätä näemmä esimerkiksi 7 vuotta myöhemmin Brasiliassa.

Paikallisista puhujista seuraavakaan ei jättänyt kylmäksi, sillä hän kertoi väitöskirjatyöstään otsikolla “Services for sharing”. Tutkimuskohteina on siis kulttuuristen tekijöiden vaikutus intoon jakaa ja yhteiskäyttää fyysistä omaisuutta. Ehdottomasti mielenkiintoinen taho pitää yhteyttä myöhemminkin ja linkittää myös OtaSizzlen tutkijoihin Suomessa.

Viikko sitten virallisesti päättynyt Aalto on Waves on ollut huikea kokoemus ja on ollut mukava huomata, että hauskanpidon lomaan on pystynyt kohtuullisesti ujuttamaan työasioista perillä pysymistä ja Kassin sanoman levittämistä ensinmainitun kärsimättä. Sao Paulosta olen nyt jatkanut matkaani Iguasun ja Asuncionin kautta La Paziin Boliviaan ja tarkoitus on edetä pikkuhiljaa kohti Chileä tehden samalla myös töitä.

Lomamoodista työmoodiin vaihtaminen on osoittautunut haastavaksi kun ympärillä on vielä Etelä-Amerikan ihmeet ja joukko huippujengiä, jotka myös ovat jatkaneet matkaansa Aalto on Wavesin jälkeen. Tehtävää kuitenkin on paljon muun muassa koodausrintamalla, joten itsekuria on syytä löytyä. Työntekoa helpottavana positiivisena yllätyksenä nettiyhteydet ovat olleet keskimäärin huomattavasti parempia Etelä-Amerikan köyhimmissä valtioissa Paraguayssa ja Boliviassa, kuin Brasiliassa, jossa nopeita yhteyksiä olisi voinut olettaa löytyvän helpommin.

Takarajana Chileen saapumiselle on 16. tammikuuta, ja sitä ennen ehtinee tapahtua vielä monta hostelliin tsekkausta, yöbussia, turistikierrosta ja koodausiltaa. Blogiin on luvassa raporttia siitä, kuinka vähäisellä reittisuunnitelmalla matkustavan IT-yrittäjän matka (ja työnteko) etenee. Tähän asti erittäin hyvin.

Konferenssien tärkein anti: ihmiset

Tästä havainnosta kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä: tärkein asia konferenssissa ovat siihen osallistuvat ihmiset. LeWebin kaltaisessa tapahtumassa on mahdollisuus sellaisiin kohtaamisiin, joita ei voisi tapahtua missään muualla.

Kohtaamisia on kolmenlaisia. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat “julkkiskohtaamiset”. LeWebiin tulevat teknologia-alan kovimmat nimet, jolloin myös “tavallisen rahvaan” on mahdollista vaihtaa ajatuksia miljardibisneksiä pyörittävien sankarien kanssa. Oma tärkein julkkiskohtaamiseni tapahtui jo konferenssin aattona, kun tapahtuman puhujalistalla ollut maailman menestyneimmän jakamistalouden palvelun Airbnb:n Brian Chesky saapui pitämään ilmaisesityksen Pariisin jakamistalous-skenelle. Chesky teki minuun erinomaisen vaikutuksen niin ystävällisyydellään kuin myös analyyttisyydellään: ehdin tekemään hänelle pari Kassiin liittyvää kysymystä, joihin mies osasi heittää asiantuntevia vastauksia kokemustensa perusteella.

Toiseen kategoriaan kuuluvat suunnitellut kohtaamiset. Nämä ovat usein yrityksen liiketoiminnan kannalta kaikkein tärkeimpiä. Usein etukäteen mietitään jo, mitä sidosryhmiä tapahtumassa olisi tärkeintä tavata, ja sitten pyritään tavoittamaan näiden edustajat. Jollekulle tämä saattaa tarkoittaa asiakastapaamista, toiselle potentiaaliselle sijoittajalle pitchaamista, kolmannelle mediayhteyksiä ja neljännelle suunnittelupalaveria potentiaalisen yhteistyökumppanin kanssa.

Itselläni ei ollut tämänkaltaisia merkittäviä ennakkotavoitteita, sillä emme etsi vielä aktiivisesti sijoittajia eivätkä potentiaaliset asiakkaamme olleet erityisen hyvin edustettuina tapahtumassa, mutta päädyin kuitenkin keskustelemaan potentiaalisesta yhteistyöstä Deways-palvelun perustajan Alexandren kanssa. Palaveripaikka oli myös mieleenpainuva: Travelling Salesman -projektin Mike Bradshaw:nkonferenssipaikalle Suomesta tuoma sauna! Kassi ja P2p-autonvuokrausta paikallisyhteisöissä edistävä Deways täydentävät hyvin toisiaan, joten yhteistyö saattaisi hyvinkin hyödyntää molempia.

Travelling Salesman oli tuonut konfferenssiosallistujien ihmeteltäväksi suomalaisen saunan (kuvan ottaja Mike Bradshaw)

Kolmas ja ehkä kiinnostavin kategoria ovat satunnaiset ja suunnittelemattomat kohtaamiset. Nämä ovat niitä mustia joutsenia, joista voi parhaimmillaan seurata todella merkittäviä asioita, ja joka tapauksessa hauskoja elämyksiä ja kokemuksia, jotka reissuilta muistaa jälkeenpäin. Itselleni jäivät tämän vuoden LeWebistä mieleen ainakin keskiviikkoillan illanistujaiset, joihin päädyin puolivahingossa Twitter-kutsun perusteella. Niissä tapasin muun muassa “Keski-Euroopan Arctic Startupin” (ainakin tulevan sellaisen, jos perustajaansa on uskominen) Rude Baguetten Liam Boogarin.

Toinen mieleenjäänyt kohtaaminen oli torstaiyönä konferenssin virallisten, upeissa tiloissa Carousel du Louvressa pidettyjen juhlien jälkeen. Myöhästyin täpärästi viimeisestä metrosta, joten oli etsittävä taksi, mikä osoittautui todella hankalaksi. Törmäsin sattumalta skotlantilaisessa sijoitusyrityksessä työskentelevään pariskuntaan, jotka asuivat omani viereisessä hotellissa. Yhdessä tarvoimme Pariisin yössä reilun tunnin ennen kuin lopulta tärppäsi. Valitettavasti yhteinen koettelemus ei sentään johtanut (ainakaan toistaiseksi) päätökseen sijoittaa Kassiin.

Kiinnostava piirre tämänkaltaisissa tapahtumissa on myös se, että usein nimenomaan ulkomaisessa konferenssissa tulee tavattua muita suomalaisia vain sen takia, että suomalaisuus yhdistää. Näin myös LeWebissä. Tapasin ensimmäistä kertaa muun muassa Arctic Startup -blogin Antti Vilpposen, Foodie.fm:n Kalle Koutajoen sekä verkkopalveluja suunnittelevan H1-yrityksen Aki ja Jaana Björklundin. Samojen ihmisten kanssa olemme varmasti pyörineet Suomessa lukuisissa samoissa tapahtumissa, muttemme vain ole ikinä tulleet törmänneeksi.

Esitykset – hyödyllisiä vai ei

Teknologiaihmisten lisäksi esiintyjälistalla oli myös muotiguru Karl Lagerfeld, joka esitteli iPadiaan.

“Keynotejen” eli esitysten (puheiden, paneelien ym.) hyödyllisyys jakaa mielipiteet, vaikka ne ovatkin se konferenssin “virallinen” ohjelma. Osa tapaamistani osallistujista ei kuunnellut yhtään esitystä, sillä “ne voi katsoa jälkeenpäin YouTubesta, ja ihmisten tapaaminen on niin paljon tärkeämpää”.

Oma mielipiteeni asiasta on ristiriitainen. Olen samaa mieltä siitä, että tapahtuman tärkein anti on muualla, mutta silti katsoin myös aika monta esitystä ja koin osan varsin hyödyllisiksi ja inspiroiviksi. Esityksiä katsoessa mieleen tulee usein paljon uusia ideoita siitä, mihin suuntaan omaa toimintaa voisi viedä, ja lisäksi saa hyvän käsityksen siitä, mihin suuntaan teknologiamaailma on menossa. LeWebin tämän vuoden teema oli “social, local, mobile” ja tapahtuman jälkeen tuntuu vahvasti siitä, että näiden kolmen alueen tärkeys korostuu jatkuvasti. Kaksi ensin mainittua ovat Kassin vahvinta ydintä, mutta kolmas on toistaiseksi jäänyt lapsipuolen asemaan. Tähän on selkeästi saatava jatkossa muutos.

Teknologiakonferenssissa taustakanavat tuovat vielä oman lisämausteensa esityksiin. Jokaisen esityksen aikana niihin liittyvistä esityksistä käydään aktiivista keskustelua Twitterissä. Parhaimmillaan nämä keskustelut muiden osallistujien tai etänä konferenssia seuraavien kanssa voivat johtaa uusiin yllättäviin kohtaamisiin. Esimerkiksi itse kommentoin TaskRabbitin Leah Busquen demoa, minkä seurauksena jakamistalouteen erikoistunut ranskalainen sijoittaja alkoi seurata päivityksiäni. Lähetin hänelle viestin, ja sovimme että demoan hänelle Kassia Skypen välityksellä lähipäivinä. Tätä ei olisi tapahtunut, jos en olisi seurannut esitystä livenä. Jälkeenpäin esityksiä tulee katsottua todella harvoin.

LeWebin tapaista konferenssia voi verrata kesäfestareihin. Joidenkin mielestä parhaat festarikokemukset tapahtuvat leirintäalueella, ja niihin liittyy usein uusien ihmisten kohtaaminen. Silti on yleensä hienoa myös nähdä muutama suosikkibändi. Fiilis on kuitenkin ihan erilainen kuin silloin, jos vain katsoisi keikan jälkeenpäin videolta netistä.

Luennoilla käytin lähtökohtana kolmea kriittistä kohtaa, joissa ohjelmistoprojekti usein menee pieleen. Nähdäkseni ongelmat liittyvät joko alkuvaiheen työnjakoon, puuttteelliseen kommunikointiin projektin aikana tai sitten usean tekijän tuotosten yhdistämiseen kokonaisuudeksi. Näin me ratkaisemme näitä ongelmia.

Työnjako

Työnjakoon käytämme Pivotal Tracker -nimistä verkossa toimivaa työkalua. Se on kerrassaan mainio, ja kaiken hyvän lisäksi vielä meille ilmainen. Työt kirjataan ylös, niille merkitään arvioitu koko sekä tekijä. Kun ominaisuus saadaan valmiiksi, tekijä merkitsee sen järjestelmän kautta tehdyksi. Tämän jälkeen joku muu käy vielä hakemassa vastaavan koodin omalle koneelleen ja tarkistaa, että kyseinen ominaisuus todella toimii, ja että automaattiset testit menevät läpi. Tämän jälkeen ominaisuus merkitään hyväksytyksi ja voidaan siirtää tuotantoversioon.

Pidämme usein palavereita, joissa visioidaan Kassiin uusia ominaisuuksia. Aiemmin nämä jäivät usein kirjaamatta ylös Trackeriin. Syynä oli usein se, ettei ominaisuuden toteutusaikataulu ollut vielä täysin selvillä, ja toisalta ideoinnin tuloksena syntynyt ratkaisu vaikutti monesti niin itsestäänselvältä, että ajattelimme muistavamme sen kyllä varmasti, kun toteutuksen aika tulisi.

Tämä oli aina virhe. Nämä palaverit jouduttiin lähes poikkeuksetta pitämään uudelleen. Ihmisen muisti on lyhyt, ja siksi asioiden kirjaaminen ylös kannattaa aina. Nykyisin olemme petranneet, ja kirjaamme kauaskantoisemmatkin visiot ylös vähintään johonkin Trackerin “Iceboxin” syövereihin, josta ne myöhemmin tarvittaessa löytyvät.

Viestintä

Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta, sanoi Osmo A. Wiio aikanaan, eikä ollut täysin väärässä. Vaikka tunnemme Antin kanssa toistemme kommunikaatiotyylit jo varsin hyvin, väärinkäsityksiltä ei silti aina voi välttyä.

Viestinnässä tehokkain väline on ilman muuta tapaaminen kasvokkain. Koska sattuneesta syystä nämä jäävät kuitenkin tulevina kuukausina vähemmälle, on pärjättävä muilla välineillä. Onneksi olemme aiempien etätyöjaksojen aikana totuttautuneet monien sähköisten viestintävälineiden käyttöön.

Perinteisesti ykkösvälineemme reaaliaikaiseen tekstimuotoiseen viestintään on ollut IRC. Blogimme ensimmäisen vuoden aikana pääosa viestinnästä tapahtui avoimella kanavallamme. Tänä syksynä päätimme kuitenkin hylätä irkin, ja siirtyä käyttämään suomalaisen startupin kehittämää Flowdock-verkkopalvelua.

Flowdock määrittelee itsensä seuraavasti: “Team inbox with chat”. Tämän tarkasti rajatun asian se tekee erittäin hyvin. Muun muassa kaikki Kassin käyttäjien antamat palautteet päätyvät nyt meillä suoraan Flowdockiin, josta ne on helppo ottaa käsittelyyn ja merkitä vastaamisen jälkeen hoidetuiksi. Nykyaikainen web-käyttöliittymä mahdollistaa muun muassa tehokkaat haut ja sujuvan mobiilikokemuksen, molemmat irkin akilleen kantapäitä.

Flowdockin huonona puolena meidän kannaltamme on, että siitä ei ole mahdollista tehdä kaikille avointa. Big brother -eksperimenttimme on siis toistaiseksi päättynyt. Kokeilu oli kiinnostava, mutta ei ehkä johtanut niihin hyötyihin, joita ajattelimme siitä olevan. Alussa kanavalle ilmaantui muutama kiinnostunut, mutta blogimme seuraajista irkkiä käyttää kuitenkin lopulta niin harva, ettei kanavan avoimuus tarjonnut meille eikä muille juurikaan lisäarvoa. Kanavan logi on edelleen luettavissa verkosta, mutta totuus on, että irkkilogin lukeminen sellaisenaan on aika tympeää puuhaa, eikä kanavalla oikeastaan edes puhuttu mitään niin jännittävää, että menneiden keskusteluiden lukeminen olisi erityisen mielekästä ulkopuolisten näkökulmasta.

Jälleen esiin tulee yksi jo aiemmin havainnoimistamme avoimuuden haasteista: ei riitä, että data tarjotaan avoimesti kenen tahansa saataville, se pitää tarjota sellaisessa muodossa, että siitä on muille hyötyä. Toki tuotakin logia voisi analysoida erilaisilla työkaluilla, ehkä palaamme tähän analyysiin vielä myöhemmin.

Flowdockia täydentää Skype, jolla hoidetaan palaverit, joissa tarvitaan puhe- ja videoyhteyttä. Sen kautta hoidetaan myös mahdolliset kahdenväliset keskustelut, jos niitä tarvitaan. Flowdock on avoinna koko kansainväliselle kehittäjä- ja vapaaehtoiskaartillemme, ja tällä hetkellä siinä on kirjoilla yhteensä seitsemän jäsentä.

Tietojen yhdistäminen

Kaikki tiedostomme tallennetaan Dropbox-kansioon, joka on jaettu koko tiimin kesken. Tekstidokumentit ja taulukot luodaan Google Docsissa, pienempien tekstinpätkien valmisteluun käytetään usein myös Googlen taannoin ostaman Etherpadin teknologiaan perustuvaa Hackpadia. Offline-kokousmuistiinpanoja tehdään Notation Velocityllä, joka synkronoi Simplenoten avulla muistiinpanot automaattisesti muiden koneille ja kännyköihin verkkoyhteyden saatuaan. Viime aikoina olemme harkinneet myös presentaatioiden tekemistä puhtaasti Googlen työkaluilla, mutta tässä ne ovat vielä hieman kankeita, vaikka työkalusta ilmestyikin juuri paranneltu versio. Kaikkia näitä työkaluja yhdistää kuitenkin se, että pystymme työstämään tiedostoja yhtäaikaisesti reaaliajassa, ja muiden syöttämien tietojen tuhoaminen ja vastaava tötöily on vaikeampaa, sillä järjestelmä pitää kirjaa versioista.

Sama idea pätee myös kooditasolla, jossa käytämme Git-versionhallintaa ja keskitettynä repositoriona GitHub-verkkopalvelun avoimen lähdekoodin projekteille tarjoamaa ilmaista tilaa. Vaihdoimme keskitetystä SVN-versionhallintajärjestelmästä hajautettuun Gitiin puolitoista vuotta sitten, ja valinta kannatti jo pelkästään GitHubin takia. Git on myös erittäin hyvä yhdistämään todella monimutkaisia muokkauskokonaisuuksia. Viime keväänä meillä oli kaksi viiden hengen opiskelijaryhmää tekemässä ominaisuuksia Kassiin useiden kuukausien ajan. Tiimit tekivät osin päällekkäistä työtä ja muuttivat samoja tiedostoja. Ominaisuuksien integrointi tuotantoversioon oli haastava projekti, mutta Gitin ansiosta se sujui lopulta varsin sujuvasti.

Yhteenveto

Mielestäni workflowmme on hioutunut kohtuullisen saumattomaksi ja toimivaksi, ja työskentely eri paikoista ja jopa eri maista sujuu kitkatta. Toki meitä kiinnostaa kuulla, onko edellä mainitussa vielä jotain, mitä voisimme tehdä paremmin? Onko olemassa työkaluja tai menetelmiä, jotka tehostaisivat nykyistä flowtamme? Jätinkö mainitsematta olennaisia ryhmätyön ongelmia, joita tekstissä ei mainita? Kaikista näistä kuulemme mieluusti lisää kommenteissa!