Vapaudesta

”Todellinen vapaus ei piile siinä, että on mahdollisimman paljon vaihtoehtoja joista valita, vaan se tavoitetaan helpoiten silloin, kun valinnanvaraa on vähän.”

Tämä Steve Hagenin sitaatti pysäytti minut lukiessani Garr Reynoldsin mainiota Presentation Zen Design -kirjaa. Lainaus oli poimittu sivulle, jolla käsiteltiin niinkin arkista asiaa kuin toimistotyöläisten ahdistusta Powerpointin monien toimintojen edessä. Reynoldsin argumentti oli, että parempaa jälkeä syntyy käyttämällä vain rajoitettua määrää toiminnallisuuksia. Jäin pohtimaan, mihin kaikkiin asioihin elämässä Hagenin sitaatti pätee.

Perinteisen länsimaisen ajattelun mukaan ihminen on sitä vapaampi, mitä enemmän vaihtoehtoja hänellä on. Suomalaisena olen omaksunut tämän käsityksen vahvasti osaksi arvomaailmaani jo lapsesta. Muistan järkytykseni hetkellä, jolloin nämä ajatukset ensimmäistä kertaa haastettiin.

Yläasteen englanninkirjan kappale käsitteli peittäviä kaapuja käyttäviä musliminaisia. He kuvasivat asuvalintaansa vapauttavaksi. Länsimainen nainen kamppailee monenlaisten ulkonäköönsä kohdistuvien paineiden kanssa. Moni käyttää paljon aikaa ja rahaa saadakseen ulkoisen olemuksensa vastaamaan paremmin omaa kokemustaan yhteiskunnan odotuksista. Burkhaan pukeutuva musliminainen on vapaa kaikesta tästä.

Toinen vastaava esimerkki ovat järjestetyt avioliitot. Niiden puolustajat käyttävät hyvin samankaltaisia argumentteja: ne poistavat kaiken länsimaisiin ”parisuhdemarkkinoihin” liittyvän tuskan ja ahdistuksen ja helpottavat ihmisten elämää.

Kaltaiselleni tasa-arvon kannattajalle edellä kuvatut käsitykset ovat vaikeita paloja. Vaikuttaa siltä, että ”itämainen” vapauskäsitys onkin lähempänä Hagenin (buddhalaisuudesta kertovassa kirjassa) esittämää ajatusta, jossa vapaus syntyy rajoituksista. Feministi voisi ajatella, että vapaus on näille ihmisille sitä, ettei heidän tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään. Mutta onko kenelläkään oikeutta sanella muiden puolesta, millaista vapautta näiden pitäisi haluta? Eikö vapaus ole lopulta subjektiivinen kokemus, jolloin vapaita ovat kaikki ne, jotka itsensä vapaiksi tuntevat?

Demokratian ongelma

”Demokratia on huonoin kuviteltavissa oleva valtiomuoto, lukuunottamatta kaikkia muita tähän mennessä keksittyjä”, tiesi Winston Churchill jo 1900-luvun alkupuoliskolla. Demokratian ilmeinen ongelma on, että vaikka periaatteessa valtaa on kaikilla yhtä paljon, suuri osa ihmisistä ei halua sitä, sillä valta tuo tunnetusti mukanaan vastuun. Vaihtoehtojen määrä ahdistaa, ja siitä halutaan eroon.

Niinpä valta kasautuu demokratiassa tietyille sen käytöstä kiinnostuneille tahoille. Koska demokratiassa valta on tilapäistä, nämä yksilöt keskittyvät usein rationaalisina toimijoina ensisijaisesti oman valtakautensa pituuden maksimointiin sen sijaan, että pyrkisivät tekemään koko yhteiskuntaa hyödyttäviä päätöksiä. Seurauksena järjestelmä toimii kankeasti ja reagoi hitaasti yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin.

Tehokkain mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä olisi teoriassa sellainen, jota hallitsisi ”hyvä diktaattori”. Hän hyväksyisi kaikki uudet lait ja tekisi muut merkittävät päätökset. Päätösvalta olisi yksin hänellä, joten hallinto toimisi tehokkaasti, kun erimielisyyksistä ei tarvitsisi kiistellä. Hänellä olisi vahva näkemys siitä, mikä ihmisille on oikeasti parasta sekä takanaan riittävästi virkamieskoneiston tuottamaa puolueetonta tietoa. Hänen ei tarvitsisi miettiä vaalitaktiikkaa, joten hän voisi keskittyä yhteiskunnan kehittämiseen pidemmällä tähtäimellä. Ihmiset tuntisivat olonsa turvalliseksi, koska kokisivat kohtalonsa olevan luotettavissa käsissä. Vapautta tehdä valintoja ei ole, mutta sitä ei kaipaa, jos diktaattorin tekemät valinnat ovat riittävän monen ihmisen näkökulmasta riittävän hyviä.

Käytännössä ongelmaksi toki muodostuu se, että yksittäistä näin pätevää ja moraalista yksilöä on mahdotota löytää. Kaikki menneet diktaattorit ovat käyttäneet valtaansa häikäilemättömästi ja väärin. Platonin ratkaisuehdotus oli useammasta asiantuntijasta muodostuva viisaiden neuvosto, mutta siihen pätevät samat valintaprosessiin ja korruptioon liittyvät haasteet, ja lisäksi mukana seuraa joukko demokratian ongelmia.

Avoin vai suljettu, vapaa vai ennalta määrätty?

Vapaus ja avoimuus liitetään usein tiiviisti yhteen. Esimerkiksi Google mainostaa Android-mobiilikäyttöjärjestelmäänsä avoimuudella: sen lähdekoodi on kaikkien vapaasti ladattavissa ja käytettävissä. Vastaavasti Android-puhelimen käyttäjällä on suuria vapauksia muokata puhelimen toimintaa ja käyttöliittymän ulkoasua ja asentaa laitteeseensa juuri haluamiaan ohjelmia.

Applen lähestymistapa on päivastainen. Yhtiö kontrolloi tiukasti laitteidensa valmistusprosessia, käyttökokemusta ja sovelluskauppaa. Ostettuaan yhden Apple-laitteen käyttäjä on naimisissa iTunesin ja muiden Applen palveiden kanssa, ja vaihtaminen toisen valmistajan laitteeseen on hankalaa. Avoimuus ja vapaus eivät ole Applelle keskeisiä arvoja.

Silti juuri länsimaiset vapautta ihannoivat ihmiset – minä mukaan lukien – astuvat vapaaehtoisesti tähän järjestettyyn avioliittoon. Heidän perustelunsa kuuluu, että vaihtoehtojen vähyys parantaa heidän käyttökokemustaan. Laitteiden ja ohjelmistojen rajoitukset vapauttavat heidät käyttämään niitä tehokkaammin.

Näille ihmisille Steve Jobs oli hyvä diktaattori, joka oli niin näkemyksellinen, että tiesi mitä ihmiset haluavat paremmin kuin nämä itse. Tämä näkemyksellisyys oli olennaista uusien innovaatioiden synnyttämisessä. Kuten Henry Ford tunnetusti sanoi: ”Jos olisin kysynyt ihmisiltä, mitä nämä haluavat, vastaus olisi ollut ’nopeampia hevosia’”.

Jobsin visiot eivät olleet kaikkien mieleen, mutta hän ymmärsi tärkeimmän: riittää kun ratkaisu on toimiva 80 prosentin kannalta, sillä jos koittaa miellyttää kaikkia, ei kukaan ole lopulta tyytyväinen. Tästä ongelmasta ovat kärsineet Android-puhelimet: ne koetaan hieman kankeiksi, ohjelmat toimivat vain osassa puhelinmalleista ja haittaohjelmat leviävät. Avoimuus ja vapaus eivät tuota käyttäjille arvoa, vaan niistä on päin vastoin jopa haittaa.

Me olemme avoimuutta ja vapautta korostava yritys. Kassin lähdekoodin voi ladata ilmaiseksi verkosta ja palvelu sisältää paljon valinnanmahdollisuuksia, joilla omasta yhteisöstä voi tehdä juuri halutunlaisen. Emme kuitenkaan saa takertua liiaksi omiin idealistisiin käsityksiimme avoimuudesta ja vapaudesta. Nämä käsitteet ovat subjektiivisia, eri ihmiset kokevat niiden merkityksen eri tavoin.

Toisinaan myös meidän on kenties oltava hyvä diktaattori (tai vähintään viisauden neuvosto), joka ymmärtää ihmisten erilaiset kokemusmaailmat ja tehtävä ratkaisuja, jotka palvelevat mahdollisimman suurta joukkoa riittävän hyvin. Joskus se saattaa tarkoittaa rajoituksia avoimuudessa ja vapaudessa, ja silloin meidän on vain hyväksyttävä se.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Vapaudesta

  1. Mörkö says:

    Unohdat Platonin suuren idean siitä, että viisaiden neuvosto ei omistaisi tai kerryttäisi omistustaan valtakautensa aikana ollenkaan, vaan eläisi täysin rahankäytön ulkopuolella. Mikä on hyvä prinsiippi myös tässä data-esimerkissä: jos viisaiden neuvosto tekee päätöksensä sillä perusteella mikä on kaikille parasta, on syytä katsoa miten tämä päätös hyödyttää heidän omia tukiryhmiään mitenkin..

    ..missä esim. hra Jobsilla ei ole täysin puhtaat jauhot pussissaan.

    • Juho says:

      Erittäin hyvä pointti! Tuolla omistuksen kerryttämättömyydellä olisi varmasti vaikutusta päätöksiin, joskaan se ei mielestäni täysin poista eriävien intressien ongelmaa. Tämä on iso haaste myös meille ja muille yhteiskunnallisille yrityksille: toisaalta houkuttaa toimia tavalla, joka maksimoi voittomme, toisaalta haluamme tehdä päätöksiä, jotka ovat mahdollisimman hyviä yhteiskunnan kannalta. Tässä mielessä voittoa tavoittelemattoman organisaation tai perinteisen yrityksen elämä on helpompaa. Meidän pitää siis pystyä löytämään tilanteita, joissa voiton ja hyvän tuottaminen eivät ole ristiriidassa keskenään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>